Opiskeluja Lempäälässä

Mä olin taas kaksi päivää koulussa siellä Lempäälässä, siellä minne meiltä ajetaan kaksi tuntia autolla. Ihminen ajaa ja mä kommentoin matkaa aina välillä jos jaksan, yleensä silloin kun se nostaa jalan kaasulta ja hiljentää vauhtia. Ei ole semmoinen suotavaa, nääs on niin paljon nähtävää maailmassa että ei sitä auton perästä koeta.
Mä sain taas mun oman kopin mukaan ja nuokuin siellä, välillä kuuntelin luentoja ja ruokatunnilla kuuluvasti tiedustelin, että missä mun ruoka on?! Kyllä ei tämmöinen peli ole mistään kotoisin, että ihmiset syö ja minä kökötän kopissa.. Onneksi sain sitten ulkoilun jälkeen edes kanaa, että ei mua ihan unohdettu.
Ensimmäisenä päivänä iltapäivällä sinne tuli koiria asiakkaiksi, ja ihan siihen mun kopin viereen! Ihminen pisti luukun kinni, mutta mä kyllä haistoin ne, kaksi hemaisevaa tollerityttöä. Kommentoin asiaa kuuluvasti, mutta mut hiljennettiin. Jurputin siinä sitten aikani, mutta kun en muuta voinut, otin torkut. Ihan epäreilua tuommoinen, ettei meikäläistä päästetty tyttöjen kanssa leikkimään.
Kyllä mäkin sain sitten osani huomiosta kun asiakaskoirat oli lähteneet, mä pääsin pissalle ja jaoin siinä ohimennen pusuja ja pomppuja kaikille halukkaille. Ihminen ei oikein tykännyt siitäkään, ihme ilonpilaaja. Mutta kun heitin ulkona parit kuperkeikat, se leppyi, ja mä sain rapsutuksia.
Illalla sitten mä sain sitä ruokaa, mutta mun raejuustot oli siitä unohtuneet. Laiska toi ihminen, ei jaksa sinne koululle ottaa raejuustopurkkia mukaan. Onneksi ne nappulat maistui kyllä muutenkin, ja iltakävelyn jälkeen mua odottikin sitten kanafileepussi siinä pöydän kulmalla, mä melkeen nappasin sen... ihminen oli nopeempi ja säännösteli mun annosta taas kerran, vaikka kyllä mä olisin osannut itsekin ottaa.

Mä olen yrittänyt ottaa nyt kaiken irti tosta lumesta kun sitä vihdoinkin on, mutta nyt se on jo alkanut huveta. Olen alkanut ulkoiluttaa mun ihmistä flexillä, niin saan itse enemmän puuhaamistilaa ja pääsen tienpientareelta vähän kauemmas hankeen, se ei ole ihan niin likaista kun siinä tien vierellä
Uudet valjaatkin mä sain, niissä on heijastimet ja kaikki! Pantavalokin niihin laitettiin näkyvyyttä lisäämään.
Treenejä varten sain myös valopannan, mutta sitä ei olla vielä ehditty kokeilla, kun ei ole treeneissäkään oltu. Niin ja hitsiläinen, mullahan on kaksi ihan uutta vesileluakin, eli täytyykin laittaa toi ihminen varaamaan mulle uimalaan aika! Pitäähän ne lelut nyt testaamaan päästä. Se vanha uimalelu räjähti meidän eteiseen, en mä vaan tiedä kuinka siinä niin kävi vaikka muahan siitäkin syytettiin.
Mutta oli sillä vanhalla lelulla hyvä leikkiä ja komeasti se kellui.

/Roti

Keppimies

Jalkapuoli muskelipoika ja tosirampa ihminen

Hei vaan kaikille ja hyvää alkanutta vuotta! Ehdittiinkin jo helmikuun puolelle ennen kun ehdin teille kuulumisiani päivittää.

Meillä on vuosi alkanut vähän huonosti- mun ihminen on ollut tosi, tosi kipeänä muutaman viikon ja ennen sitäkin se oli jo aika kipee. Sillä on kuulema lannerangassa solmu, joka on liian kireellä. Se ähisee ja puhisee eikä saa sukkia itse jalkaan. Aina kun se kumartuu, narut kiristää sitä solmua lisää ja sitten se välillä kiroilee ja kulkee kumarassa, kun ei enää pääse suoraksi.
Mun innokkaat yritykset auttaa solmun avaamisessa eivät kuulema ole tervetulleita- mä oon kauheasti yrittänyt kyllä antaa pusuja hyvitykseksi ja keksiä kaikenlaisia kivoja temppuja sen paranemista edistämään. Kyllähän tää nyt alkaa munkin hermoille käydä kun se on jo puoli vuotta sairastanut, ja nyt me ei enää edes voida autoilla kun ei sen vasen jalka toimi kunnolla.

Nooh, on mulla vähän omakin kuono tylsissä hajuissa, sillä mäkin loukkasin itseni perjantaina. Otin yhteen semmosen metallikaiteen kanssa ja mun oikeassa takajalassa on nyt ruhjevamma. Pitää ottaa ihan rauhallisesti vajaa viikko, ja sitten viikon verran hiljalleen palataan normaalimenoon. Hirveän väärin! Tuolla on niin paljon haisteltavaa ja maisteltavaa ulkona, ja mä joudun kävelemään jotain tylsää korttelirallia nyt monta päivää. Mielestäni olen jo melkein kunnossa!
Kaikki nivelet ja luut on ehjiä, mutta lihaksia turvottaa ja turkkini alla mustelma on varmaan aika iso.

Mun ihana eläinläkäri antoi mulle kipulääkettä evääksi ja mä annoin sille naamapesun. Ja kuten olen kaikille aina kertonut eläinlääkäri = nameja! Tällä kertaa mulla oli semmoisia pieniä luunmuotoisia riistanmakuisia herkkunameja mukana.
Mä sain myös kehuja, mulla on kuulema tosi isot ja vahvat lihakset takapäässä! Kyllä oon melkoinen muskelikoira.

Meiltä jää nyt sitten Jyväskylän näyttely väliin, kun mä en saa osallistua lääkekarenssin takia. Vähän kyllä harmittaa! Mulla on siellä Jyväskylässä ollut aina niin hauskaa. Onneksi pääsemme sinne tulevaisuudessa uudestaan, ainakin ens kesänä, jos on taas ne mainiot karjiskinkerit!

Tässä vielä mun ulkoiluvarustuksesta kuva. Ja mun ihmisen käsikin on kuvassa.

Roti

Uimahetki, jännä retki!

Tässäpä muutama kuva mun uimakoulutunnista piristämään päiväänne! Loppuvaiheessa meno oli niin kova, että mun pelastusliivitkin aukesi edestä! Seuraavaksi kerraksi kuulema saan uudet jotka on sitten paremmin istuvat.

Niin ja muuten, ne mun kuvaustuloksetkin tuli, Kuulema kyynärät 0 ja lonkat C/C! olen tyytyväinen tuloksiin.

Läpivalaisua luille!

Tänään mä kävin ajelulla, ja määränpäänä oli jännä paikka. Eläinlääkäri!
JIHUU!!! Kaikkihan tietää, että ell = herkkuja! Kyllä mun häntä vispasi ja peppu heilui. Hetken jouduin odottelemaan autossa, kun me oltiin etuajassa paikalla, mutta sitten vihdoin tuli mun vuoro ja pääsin vaa'an kautta vastaanotolle. Pari innokasta haukahdusta päästin kun mut nostettiin pöydälle.
((Mä siis pääsin myös pöydälle!! JIHUU!))

Ell oli oikein kiva setä ja oli siellä myös hoitsuja, niistäkin mä tykkäsin. Mutta siitä mä en kauheasti tykännyt, kun sain piikin pyllyyn; ilman herkkuja! Hirveä vääryys! Koitin uskotella itselleni, että niillä oli varmaan tilapäinen herkkuvaje. Niin, kyllä se on ihan pakko olla sillain. Kyllähän nyt muuten näin ihana kundi olis saanut jotain namia, eikö vaan? Tarttee ehdottaa sihteerille, että se lähettää niille viestin "Muistakaa ostaa herkkuja", jos ne vaikka itse unohtaa. Kuten selvästi olivat siis unohtaneet, niin.

Yht'äkkiä mua alkoi kauheasti väsyttää, mun pää painoi ainakin tonnin. Koitin painaisko se vähemmän, jos istun. No ei se painanut, joten heitin maate. Aina välillä yritin kammeta itteni ylös sieltä lattialta, ihan vaan kokeillakseni, joko jaksan kantaa päätä. Mutta en jaksanut.

Seuraava mitä mä muistan niin heräsin siitä lattialta ja ihminen odotti siinä vieressä vieläkin.
Kauheata ajantuhlausta tollaset pikaunet, siellä olis ollut vaikka mitä haisteltavaa...

Vieläkin mun pää painoi tonnin, tai oikeestaan kaksi, mutta kyllä mä siitä sitten pääsin jaloilleni. Vaan tästäkään uroteosta en saanut herkkuja. En sitten jaksanut ihan ulos saakka kävellä itse, joten mut kannettiin pihalle. Hetken lepäilin nurmikolla, mutta sit piti lähteä kohti autoa, sinne mä kyllä pääsin, vaikka mun jalat jotenkin hassusti yritti viedä mua ihan mihin sattuu.

Kuulema silloin kun mä nukuin siellä sisällä, mut läpivalaistiin ja mun luista otettiin kuvia. Ihan tylsää, etten saanut nähdä sitä ite! Mutta kyllä ne varmasti oli hyvät kuvat, kas kun olenhan mä niissä.

Pusut multa jäi tällä kertaa jakamatta, mutta aion jakaa niitä huomenna sitäkin enemmän. Ihminen lupasi sitten kertoa mitä niistä kuvista sanotaan, kai ne lähetettiin johonkin kilpailuun, kun nyt kerran odotetaan tuloksia. Mä niin perusta niistä tuloksista.. Pääasia että on hauskaa!

Mutta mä taidan nyt ottaa pienet unoset taas. Mun jalat tuntuu vähän veteliltä ja pää painaa.

Pus pus,

<3 Roti

Porvoon missikisoissa 14.9.

Hei vaan kaikki ystävät!

Porvoosta mulle tuli tällä kertaa H; H niinkuin Hassu! Mä vedin ihan omaa showta ja se kyllä huomattiin. Oon aika tyytyväinen itseeni, pakko sanoa. Tuomari oli kyllä sitä mieltä, että mun tarttis opetella vähän nätimmin olemaan, mutta mä vaan yritin erottua joukosta.

Kävin myös antamassa verinäytteen koirien geenipankkiin, vihdoin ja viimein. Ja ensi lauantaina mä pääsenkin taas avustamaan mun ihmistä opiskelussa, joten huomannette, että kiirettä pitää!

Ens viikolla pääsen myös leikkimään serkkutytön, Mötkön, kanssa. Odotan tätä kovasti.
Siitä sitten kuvia seuraa!

R

Kesälomaillaan...

Flower power!

Mullapa on kesäloman kunniaksi uusi tyylikäs panta. Sopii mun turkkiin mainiosti! 

Paikallani en kuitenkaan halunnut kuvauksen aikana pysyä, olenhan melkoinen menijä. Eilen kävin illalla leikkimässä raisu-Raisan kanssa, mä tykkään Raisasta kamalasti. Voisin melkein sanoa, että se on mun paras ystävä, tietyeti siskot ja velikin on mun hyviä ystäviä. Mutta Raisa on paras, kun meillä on niin samanlaisen leikit! 

Herrasmiehenä annoin Raisan pääasiassa viedä mun palloa, mutta kyllä mä välillä hämäsin sitä ja kirmasin kovaa vauhtia pallon kanssa karkuun. Oon sellaisen asian oppinut, että tyttökoirille pitää olla herrasmies, niin sitten tytöt leikkii mun kanssa. Muuten joudun olemaan ihan yksin, jos en ole kiltisti.

Raisa ja Roti

Parin viikon päästä mulla on tiedossa Porvoon näyttely. Nyt onkin pari kuukautta menty ilman näyttelyitä, joten ihan kiva päästä välillä siihenkin touhuun taas, ja kuulla mitä tuomarointi sanoo. Ainakin mulla on toooosi hyvä turkki, toi mun ihminen sanoo niin. Ja karvaiset korvat! Se on hyvä juttu myös.

Tänään mulla on illalla hakutreenit. Saas nähdä, mitä kivaa siellä tällä kertaa tehdään. Siitä sitten lisää ens kerralla!

Rauniotkin meillä alkoi jo muutama viikko sitten, elokuun alusta. Siellä mä pelastan ja etsin ihmisiä tavalliseen tapaani. Mulla on myös pari uutta ja hienoa lelua joilla mä sitten saan siellä leikkiä kun ensin oon pelastanut ne ihmiset.

/Roti