Uudet tuulet ja uusi vuosi

 

Hurjat juhlivat, Suomi sata 6.12.2017!

Pitkälle ollaan tultu edellisestä päivityksestä, jossa olimme ensilumilla. Laitan talven kuulumiset alle, julkaisin aiemmin karjisten omassa lehdessä Joku Roti -palstaa, mutta nyt se siirtyy tänne blogiini!
- Roti

Joku salamakakka ja jäähyväiset Lahdelle

Kuulkaas, kummia on tapahtunut taas hurjan elämässä. Ollaan muutettu, eikä ihan lyhyttä matkaa. Monta tuntia mentiin autolla ja otettiin parit välipysähdykset, että hurjat pääsi jaloittelemaan ja jalkaa nostamaan. 460km tuli matkaa suuntaansa ja maakunta vaihtui Hämeestä Kainuuseen. Sellainen rutistus, että oltiin kaikki monta päivää ihan loppu. Oli kovia pakkasiakin, jopa -27, mutta päivisin lähempänä kahtakymmentä pakkasastetta ja vähän allekin, niin päästiin kuitenkin ihan mukavasti ulkoilemaan. Sopivasti lämpötilat alkoivat nousta, niin parin päivän levon jälkeen päästiin jo ihan kunnolla tutkimaan uusia lenkkimaastoja.

- Jaahan Roti mietteitäsi.
- Tiiättekö kuulkaas, mikä on salamakakka? No mä kerron. Se on semmoinen äkkikakka, että on ihan pakko pysähtyä just siihen just sillä hetkellä missä ikinä oletkaan, kakkaamaan. Multa tuli semmoinen.
- No kerro nyt Roti vielä missä oltiin.
- Suojatiellä. Keskellä tietä.
- Ja autoja tuli molemmista suunnista...
- No se oli salamakakka! Minkäs teet.
- Sulta tulee salamakakat ja Pirtalta salamapyörinnät.
- Maailman nopeimmat hurjakoirat!




 
Naapurissa meillä asustaa nyt 10-v lapinkoiraherra, ai vitsi, olisitte nähneet kuinka noloksi meidän assari meni kun Pirta räkytti sille vanhalle herralle. Se ei varmaan ikinä opi käytöstapoja.  Asuu täällä myös muitakin koiria, yksi toppapuvussa kulkenut on nähty ja sitten noissa muissa taloissa asuvia ja ohikäveleviä on nähty. Paljon koiria Kajaanin alueilla, ei huono juttu laisinkaan. Pissabookki käy kuumana, kun viestitellään. Maastoja ei oikeastaan ole vielä edes päästy tutkimaan, kun on niin paljon lunta. Ollaan kävelty noita aurattuja teitä ja kartoitettu sitä, mihin mikäkin tie vie ja mistä pääsee kivasti kiertämään lenkin. Pari tylsää "ees-taas samaa tietä" kävelyäkin on tehty, kun kaikki tiet ei vie välttämättä minnekään ympäri-ämpäri vaan päättyvät johonkin.
Johan meitä maalaiskoiria peloteltiin, että mennään joskus Ouluun moikkaamaan tuttuja, kun sinne matka nyt lyheni huomattavasti. Minä olen kyllä sitä mieltä, että pitäydyttäisiin täällä maalla, omassa rauhassamme, vaikka ollaankin nyt taajamassa. Kuitenkin ihan reunalla, taajama nimittäin päättyy meidän talojen jälkeen! Paljon uusia paikkoja tutkittavaksi hurjille.

Muuttaessa on tärkeää olla apuna. Hoidin oman osani muuttolaatikoiden purkamisesta ja hain laatikosta tämän ihanan vinkuvan krokodiilin. Se on krokodiili siksi, että se on krokotiili ja meillä on diili, että se vinkuu kun mä leikin. Joten krokodiili!



 






Ollaan myös kunnostauduttu ja aloitettu opiskelijaelämä. Siksi me tänne muutettiinkin, kun meidän assari käy koulua. Me tietenkin autamme niin paljon kun voimme. Erikoisnumeroni on maata lämmittämässä assarin varpaita kun se jumittaa tietokoneella tekemässä tehtäviä. Ja niitä sitten riittääkin... Vastapainoksi luonnollisesti tarjoamme hurjien lenkityspalveluita.

Tällaista meidän suunnalta, pusmuiskis lukijoilleni ja toiminnallista lopputalvea sekä kevättä!

<3 Roti

  
Tässä hurjat viettämässä opiskeluelämää koulun asuntolassa tammikuussa. Jatkossa emme asuntolaa tarvitse, kun voimme koulupäivän ajan olla uudessa kodissamme.