Me ollaan myös muutettu, citykarjikset muuttivat syyskuussa maalle. Ollaan välillä käyty kyllä kaupungissa visiitillä, mutta viihdytään täällä maalla oikein mukavasti. Ja olen edelleen pitäjän komein kundi, aiemminhan olin tietysti Espoon komein hurjismies.
Meillä on oma piha joka on aidattu, siellä on ihan kiva juoksennella ja katsella maailman menoa. Erityisesti meitä penskan kanssa kiinostaa lintujen talipalloteline. Niin ja oravat! Niitäkin täällä on.
Se rallitoko alkaa jo sujua, vaikka pariin otteeseen olen kuulema kiihtynyt liikaa. Ei saa kuulema haukkua, sanovat. Ihmeen rajoittunutta toimintaa, minähän vaan koitan ottaa ilon irti!
Mulla on sellainen kilpailevakin hurjismies siellä, Atte. Sanovat että Attekin on komea, onneksi asutaan eri pitäjissä, niin voidaan molemmat pitää sitä pitäjän upeimman uroksen titteliä. Ollaan silti vähän niikun viholliset, vaikka meidän ihmiset onkin kavereita. Pitäähän sitä nyt saada olla vähän äijä, eikö?
Atte (Windwarrior's Blue Ariel)
Samassa kerhossa on myös kaksi muuta karjishurjista; Uuno ja Pekko. Nekin asuu eri pitäjässä kun minä ja Atte, joten siinäkään ei tule sellaista reviirikilpailua sitten. Tosin en tiedä, miten ratkaisevat keskenään sen komeusjärjestyksen.
Eiköhän tämä riitä ulkonäköasioista. Kaikkihan tietää, että karjikset, siis hurjikset, hurmaa.
Laitetaas vielä katsottavaa, Pirtan eilisiltä leikkitreffeiltä videota. Mä pääsin ensin omalle kävelylleni ihan kahden meidän ihmisen kanssa (huippua!), jonka jälkeen penskat kaahasivat melkein tunnin metsässä.
Videolla on meidän kakaran lisäksi kaksi aussipentua, Max ja Armi, sisaruksia keskenään.
Muistatte varmaan, että mulla on se hieno lisänimi, silakkasalakka. No, nyt on meidän pennullakin sitten, se on muikku. Muikku ja silakka, silakka ja muikku.
Tekeeköhän ton ihmisen mieli kalaruokaa kun tällaisia nimiä käyttää?
Syksyisin terveisin, Roti the silakkasalakka
Muikku ja Silakka <3
