keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Kesästä syksyyn...

Hiljaiseloa on hurjan blogissa vietetty. Viimeksi lupailin kuviakin laittaa kun Mufi oli tulossa kylään, mutta arvatkaas mitä! Ei me mitään kuvia ehditty ottaa. Kivaa oli silti, ja sen jälkeenkin ollaan nähty.

Suurin tapahtuma tässä kohdallani lienee ollut syyskuun alussa, kun piipahdin luonnetestissä. Läpi meni, 125 pojoa ja laukauskokematon oli tuomarien tuomio. Ihan meinasi mun ihmisellä tulla tippa linssiin, se kun oli varma että olen niin mammanpoika etten pääse testistä läpi. Tämä testin läpäiseminen sitten vielä vaikutti jo päättyneeseen mistermissikisauraani niin, että sain palkkioksi FI MVA tittelin. Todistetusti komea, myhäilen itsekseni. Kyllä kelpaa. Voi olla kyllä, että nykyisellä vararavintorenkaalla jäisivät tittelit saamatta, *köh*...

Syyskuun lopussa taasen Mufi ihmisineen tuli meille kylään, kun meidän ihminen lähti pikkulikan kanssa Ruotsiin saakka selvittämään, mitä sen luonteesta sanotaan. Sellaisen MH-kuvauksen suorittivat. Läpi oli sekin mennyt ja ihan hyvin tuloksin.
Minulle eivät mitään tuliaisia tuoneet, ja siitä kyllä vähän murjotin. Mutta olihan se kiva saada oma ihminen kotiin sen viiden päivän jälkeen, vaikka kivaa oli kaverikoirankin kanssa ottaa rennosti. Sen mukulan olisi voiut minun puolesta unohtaa sinne Ruotsiin.

Treenailtukin ollaan jonkun verran, mutta toi meidän rampa emäntä on ollut edelleen aika kipeä, niin se on jäänyt sellaiseen hömpöttelyyn. Mutta aloitettiin me jäljen treenaaminen! Ihan kivaa puuhaa. Ihminen teki meille sellaiset kepitkin, mitä sieltä jäljltä pitäisi sitten aina löytää.
Mukula päätti kuitenkin aloittaa syyskuun lopulla juoksun, joten jälki on ollut nyt tauolla siitä saakka, näetsen poppoomme kuskaaminen, ulkoileminen ja harrastaminen vaatii sen verran järjestelyitä, että juoksun aikaan keskitytään lähinnä siihen, että molemmat saisivat tarpeeksi liikuntaa. Meitä kun ei voi samaan aikaan silloin kävelyttää, ollaan liian raisuja. Niin tuplakävelylenkit vievät emännän energiat ja treenaaminen jää vähemmälle.
Kyllä me tästä vielä noustaan!

Mutta yksi asia minua kyllä harmittaa, kun ei olle rallateltu pitkään aikaan. Meidän piti osallistua rotumestaruusrallailuihinkin tänä vuonna, mutta niin vaan sekin jäi. Täytyy aktivoitua talven mittaan tässä lajissa. Siinäpä meille tavoitetta!

Mukavaa syksyä ja alkavaa talvea toivottaa Roti & kotipoppoo