Ensilumi 26.10.

Saatiin tänne etelään ensilumi, eikä mikään ihan turha juttu, sitä on ihan reilusti.  Ja vielä sataa lisää!

Pitkästä aikaa jotain kuulumisia

Hupsista vaan, kylläpä se aika lentää, kun on mukavaa. Ei olla kinkereiden jälkeen muistettu laittaa uusia kuulumisia.

Noh, ollaan jäljestetty, hakuiltu ja tottisteltu ahkerasti. Pirtalle myös muutamat ihan lyhyet noseworkkitreenit otettu.

Tänään oltiin taas kentällä, ja ajettiin lyhyet jäljet. Kentällä päädyttiin myös kameran eteen, siinä oli semmoinen kaukolaukaisin kiinni ja räpsytteli siellä itsekseen kun me tehtiin töitä. Pistän parit kuvat liitteeksi, tarkennukset on vähän missä sattuu mutta jotain nyt edes, ettei ihan kuvaton postaus tule! Punanuttu pääsi magneettiesteelle, minäpoika puolestani tein kaikkea muuta.

Jäljellä oli vekaralle 4 esinettä ja mulle yksi superihana hanska siellä jäljen päässä. Palkaksi saatiin koirien nötköttiä, hyvältä maistui!

Huomenissa päästään taas treeneihin, hakua tai jälkeä, ei osattu vielä päättää. Kait se tässä vielä selviää.. ;) 

Saatiin syksyn kunniaksi uudet petivaatteetkin autoon, vanhasta peitosta tehdyt patjat ja lakanasta päälliset niihin. Sen komeuden päälle vielä lämpöiset pörrömatot, nyt on pehmoinen pesä kun omaa vuoroa joutuu odottelemaan. Ipana ei ollut hirveän tyytyväinen, kun se joutuu vielä pukemaan takinkin. Minun ei tarvitse, olen niin pörröinen. Vähän irvailin takista ipanalle, mutta onhan se hyvä ettei vilustuta.

 - Roti

Kotimatkalla bongattiin joutsenia ja hanhia. 

Pipanaisen fleecetakki ja yksi uusista autoilupedeistämme.  

Karjiskinkerit 2017

 

Tässä Roti-poika runoilee,

kajiskinkereistä kertoilee.

Oli paikalla tuttuja monta,

ja myös monta tuntematonta. 

Oli sadetta ja paistetta, 

tuulta ja ukkosta.

Oman vuorolla kentälle mentiin,

säästä viis, kun hommiin päästiin.

Oli lajeissa tarjolla runsautta,

pääsi kokeilemaan rallyä, nosea, tokoa, kettistä ja tottista.

Karjiskundi tietenkin rallatteli menemään,

telineitä moikkasi ja heilutti häntää.

Tarjolla oli ihmisille piirakkaa ja kahvia,

koirille herkkupalkkoja!

Nopeasti aika lensi hyvässä seurassa,

illalla väsytti, eikä ollut uni tiukassa.

...Ja taas on reenattu!

Tässä muutama todiste kun hömppäiltiin eilen kentällä. Käytiin myös jäljellä, siitä ei kuvallista todistusaineistoa ole. Pirtalta jäi yksi keppi nostamatta, neljä olisi ollut, minä nuuhkin kaikki kolme esinettä omalta jäljeltäni.
- Roti

 Roti Romppaismies:

Pirta Iita Pipariina:

Juhannuksen reenilöitä

Näin viikkoa myöhässä raportoin teille meidän koiramaisesta juhannussunnuntaista Haukkurannassa.
Assistentti poti kauhean flunssan ja loukkasi vielä selkänsä kaupan päälle, ollaan oltu viikko ihan tyhmäillen kotona ja minimiulkoiluilla. Nyt flunssa on ohi, joten koirille taas kivaa tiedossa... Mutta palataan siihen kesäkuun viimeiseen sunnuntaihin nyt kuitenkin.

Matkasimme siis heti puolilta päivin kohti Padasjokea, siellä kokoontui tuttuja ja tuntemattomia koiraporukoita yhteiseen päivänviettoon. Pöydät vaan notkui herkkuja, ja oli hurjatkin huomioitu, nimittäin nakit oli pakattu matkaan.

Mä sain aloittaa tästä meidän poppoosta, pikkusen putkirallia alkuun ja väliin ja loppuunkin.. Sitten seuruuta, vähän rallattelua ja lisää seuraamista.

 

Karjiskundi seuraa. Kuvat Kristiina Kerttula

 

Irrottelemaankin pääsin, sain lainapallon kun joku ihmispöljäke unohti ottaa omat lelut mukaan. Karvapatukka olisi ollut auton takapenkillä, mutta se ei lennä niin hyvin.

 Kuvat K. Kerttula

Kentältä pääsin autoon ja ihmiset lähti tekemään jälkeä. Pipana pääsi sitten vähän myöhemmin kentälle, sekin kävi putkessa ja seuraili, oli myös vapaana riekkumista ja luoksetuloa. Tuossa kuvassa näkyy justiinsa se hetki kun on saamassa nakkipalkkaa, mutta kyllä se osaa ihan oikeasti istua suorassa ja katsoa silmiin. Kyllä assistentti röyhisteli rintaansa ylpeydestä. 

Oli kuulema myös hienoa, että kumpikaan meistä hurjista ei napannut niitä ihmisten herkkuja sieltä pöydältä... Vaan miksipä oltaisi, kun oli ne omat nakkipalkat mukana!

 Kuvat K. Kerttula

Ihan vielä ei oltu sinne jäljelle ehditty, kun muutaman kerran ukkonen jyrähti. Meni kuitenkin ohi, joten ei kun jäljelle. Se nyt meni sitten vähän niin ja näin, mulla oli ihan muut asiat mielessä ja kun en ilmavainulla saanut hakea, niin tuumasin että antaa olla, nuuhki itte jälkes... Mutta kyllä mä sitten taivuin ja loppupään siitä jäljestä tein ihan ansiokkaasti, vaikka viimeinen keppi jäi kyllä löytämättä. Kahta ekaa en vaivautunut ilmaisemaan.. Neljä niitä siellä yhteensä oli.

Mun jälkeen pirpana pääsi sitten omalle jäljelleen, se meni hyvin, se on kuulema varsinainen nenätyttö. Kaikki kolme esinettä nosti hienosti ja ekan toi melkein käteen saakka. Meillä onkin seuraavaksi vuorossa kuulema noudon opettelu. Kyllä mulle vaan passaa, onhan se jo aikakin, että assistentti oppii noutamaan meille sopivat herkut meille sopivalla hetkellä.

Mutta jäljen jälkeen tapahtuikin sitten outoja. Ihmiset katos johonkin.. kuulema kävivät grillaamassa! Kysyn vaan, että mihin meni meidän grillaukset, ei näkynyt hurjien edessä ainuttakaan grillimakkaraa tai nakkia. Tulivat takaisin mahat täynnä, kuulema en saa valittaa, kun olin jo nakkia saanut siinä vaiheessa. 

Iltapäivällä satoi vähän aikaa ihan reippaasti, mutta päästiin vielä kentälle molemmat vähän seurailemaan ja muutakin tekemään. Kaikenkaikkiaan mukava päivä. Kotimatkalla nukuttiin sikeästi.

Treenaillaan kun tavataan,

 - Roti -

 

Merkille menoa ja pientä jälkeä

Heti aamusta kurvasimme Koiramäkeen tänä aurinkoisena keskiviikona. Pari päivää sadetta pidentiin sisätiloissa, joten kyllä olikin jo aika päästä hurjien tosissaan reenaamaan kentälle ja nuuhkimaan jälkeä metsään. Olin niin innoissani, että otin heti alkuun kunnon äänenavaukset. Assistentti ei arvostanut... Pipanakin taisi korviaan luimistella. No mitäs tuosta, ääni avattu!

Olisin ollut menossa suoraa sinne jäljelle, mutta maltoin sitten mieleni kun hihnassa roikkui tuo ihminen, joka oli kokoajan menossa ihan väärään suuntaan. Mutisi itsekseen, että tuli tehtyä jälki huonoon paikkaan, kun tuuli puhalsi sen tuoksut suoraa kentälle minua luokseen kutsuen. 

Seuraamista, vähän rallytokoa, vähän kettistelineitä ja lisää seuraamista. Ja sitten se merkki! Olin ihan unohtanut melkein jo koko merkille menon, kun ei olla ainakaan kolmeen vuoteen sitä treenattu. Vähän sama juttu niiden pöytien kanssa, vaikka ne muistin heti, kun pöydälle hyppääminen nyt vaan on niin kivaa.
Aloitettiin ihan lähietäisyydeltä se merkille meno, ja herkkuja siihen juurelle noin alkuun. Matkaa sitten pidennettiin, ja herkkuja aseteltiin. Menin juoksujalkaa paikalle melkein joka kerta, etteivät vaan mitkään ötökät ehtineet minun herkkuihini iskeä.
Ja eivät ehtineet, ei. Kyllä karjiskundi osaa nämä hommat.

 Rotimies tutkii merkillä, olisikos siellä jotain purtavaa? 

Ettei sinne vaan jäänyt mitään...

Välillä oli pirpaiitapirpanan vuoro. Kerroin kyllä mielipiteeni siitä, miltä tuntuu kesken kivojen treenien joutua autoon odottamaan. Olin melkein varma, että ajavat sen minun jäljenkin, jos en ole sitä vahtimassa... No eivät ajaneet, sentään. Samalla lailla ne tuoksut ottivat kuulema ipanankin nenään. Likka pääsi kokeilemaan kettistelineitä, uskotteko että se tipahti tynnyripuomiltakin kahdesti? Assari ihmettelee, eikö sillä ole tasapainoa laisinkaan! Ei tarvinnut muita telineitä sitten edes kokeilla. Mitään ei onneksi käynyt sen pahemmin. Harjoituksen puutetta, sanon minä. Ottivat sitten merkkiin tutustumista, seuraamista (joka meni sekin vähän niin ja näin) ja vielä rally-tokon spiraaleja kahteen eri suuntaan. Kyllä se siitä loppua kohti sujui, kuulema...

Pipana kyseli minulta jälkikäteen, että miksei saanut nakkipalkkaa? Oli vain jotain kuivahtaneita mitälie papanoita ja nappuloita. Paremmin olisi jaksanut tsempata, jos nakkipalkkaa olisi ollut tiedossa. Tähän mielipiteeseen minäkin yhdyn, nakkipalkka olisi parempi juttu. Kyllä hurjat tekisi tuplaten töitä, jos nakkipalkkaa saisi.

Pirtaiitapipana, meidän pikku ipana. 

No, tulihan se lopulta sen jäljenkin vuoro! Ipana autoon ja karjiskundi jäljelle. Superkirsuni imaisi hajut nenään ja suuntasin vauhdilla metsään kentän laidalta. Meinasin ensin lähteä ipanan jäljelle, mutta minut sitten ohjattiin sille omalleni. Hyvin meni, ei meinannut assistentti pysyä perässä. Lyhyt, mutta hyvän loppupalkan omaava jälki. Jonkin sortin liha-kala sörsseliä löytyi purkista.

Vielä kerran jouduin autoon odottamana vuoroani, sillä ipanalle oli se jälki vielä siellä metsässä. Vauhdilla sekin lähti, pois alta oksat ja männynkävyt! Tämäkin meni erinomaisesti, ja ennenkuin assari ehti palkkapurkkia avata, oli ipana litsislätsis ojassa itseään palkkaamassa. 

Ei se mitään, kesä kuivaa sen minkä se kastelee!

Vaikka hurjat vähän protestoivatkin, jos ei kahteen tai kolmeen päivään ole sellaista hetkeä, ettei sataisi. 

<3 Roti

Ahkerat treenaajat

Koiramäessä treenailemassa 9.6.

 Sateenkaari oli vastassa, kun kotiuduttiin illalla kymmenen jälkeen.

Kyllä on hurjismies nyt väsynyt ja aikoo tämän lauantain käyttää ihan vaan rentoutumiseen. Ja illalla tietenkin ulkoiluun, kunhan aurinko ei enää porota täydeltä taivaalta. Mutta tämän päivän säästä tämä riittänee, kerronpas meidän eilisistä reeneistä.

Mentiin ihan uuteen paikkaan, aivan mahtava kenttä, paikan nimenä Koiramäki. Miten osuvaa! 

Oikein innostuin, kun kentällä oli kettistelineet, ja pääsin pitkästä aikaa niitä suorittamaan. Kyllä tuli selkärangasta tikkaat ja hypyt! Erityinen suosikkini on edelleen putki, mutta tällä kertaa se jäi välistä. Sensijaan pääsin tekemään hyppyä, mutta en ihan metrisenä, sellaisena puolimetrisenä. Tosin siinä vaiheessa kun assistentti meni sitä estettä madaltamaan, minä näytin taitoni ja hyppäsin sen yli ihan oma-aloitteisesti. Otin kyllä esteen päältä tassuilla vauhtia. Kuulema ei kylmiltään sellaisia loikkia saisi tehdä, mutta minulla oli niin paljon intoa...

Ja voi että! Kun nämä telineet oli muutamaan otteeseen suoritettu, tein vähän seuraamista kävellen ja juosten, ja käännöksien kanssa. Sitten tulikin sellainen haaste siinä, näin edessämme pöydän, ja minähän tiedän mitä silloin tehdään! Keskittyminen herpaantui ja olin jo menossa pöydälle, kunnes jokin ääni karjaisi takaani "sivu!". Vähän nolotti siinä, kun oikeastaan olisi pitänyt odottaa sitä käskyä mennä sinne pöydälle. Olin vain niin innoissani... Ja pääsin kuin pääsinkin pöytälähetyksiä suorittamaan. Muutaman pöydän jälkeen jouduin takaisin autoon, ja protestoin sitä kyllä kovaan ääneen. Assistentti otti pikkupipanan sinne kentälle katsomaan niitä telineitä.

Se ei kuulema mennyt hyvin, oli liikaa vauhtia. Saivat ne sentään jotain onnistumaan, ja pipana pääsi myös kokeilemaan hyppyestettä. Ja oli kuulema putkenkin juossut. 

Muiden saavuttua oli aika aloittaa illan päänumero, eli haku. Pipana pääsi tallaamaan aluetta. Minä protestoin autossa...

Mutta pääsinkin jo toisena radalle! Mentiin alue partiointina, ja muutaman haahuilun jälkeen ukko löytyikin piilostaan ihan alueen takalaidasta. Juhlin löytöä palkkapalloni kanssa, ai että, siinä on kyllä hyvä vinku ja mukava koostumus, kun sitä suussa muljaa. Kohtuullisen tyytyväisenä suostuin jäämään autoon.

Pipana pääsi viimeisenä tekemään ilmaisutreenin, opettavat haukkumaan. Kyllä sieltä haukkua sitten kuului, ihan vähän, mutta kuului kuitenkin. Hyvin olen opettanut opetuslapseni, heh heh.

Vielä siitä perjantain säästä sen verran, että piti sataa, mutta ei onneksi satanut! Ilma oli kuumannihkeä ja kyllä siellä lämmöt nousi niin ihmisillä kuin koirilla. Mutta oli kivaa! Toivottavasti päästään pian uudelleen.

- Roti

Ahkerat treenaajat

Pirta kaks vee!

Heipähei!
Tänään meillä vietettiin synttäreitä. Aamu alkoi lihamurekekakulla, ja aamupäivällä pääsimme uimaan. Pirta sai synttärilahjaksi uuden punaisen kumiluun vesileikkeihin. Minäkin pääsin sitä testaamaan. Pitkään ei oltu, vesi on vielä sen verran kylmää, mutta vähän päästiin molemmat läträämään ja uintiliikkeitäkin tehtiin.
Videosta näette vähän meidän vesileikkejä. Pirtalle kävi nolosti ja likka ei meinannut saada leluaan haettua sen ajelehdittua liian kauas, mutta kamera taskuun ja assistentti apuun! Saatiin lelu pelastettua.

- Roti

Paljon onnea meidän punaiselle piraijalle, ikää kaksi vuotta mittarissa 20.5.2017!

Kakkutarjoilu!

Hyvän tuulen karvapeppu

Meikäpoika vauhdissa, peruuttelin päiväkävelyllä ja otettiin siitä vähän todistettakin. Vähän tuli assistentilla tuossa herpaantuminen ja se huomasi vasta nauhalta, että hyppäsin vastaan ottamaan palkkaa tuossa lopussa... Minusta se nyt niin vakavaa ollut mutta seuraavalla kerralla kuulema otetaan korjaussarja.
Vaan sen nyt tietää kuinka siinä käy, jos on taas kamera mukana, heh heh hee!
Pipanan kanssa tehtiin myös istumista vuorotellen, mutta siitä ei mitään videoo ole. Eipä meidän elämään paljon muuta kuulu, pipana noseworkkaa ahkerasti ja minä teen näitä hyvän mielen hömppiäni ulkona. 

- Roti

Tammikuun kuulumisia

Hupsista hei, taas on ehtinyt muutama viikko mennä edellisistä kuulumisista. Hurjien elämään on kuulunut lenkkeilyä, noseworkia ja vuoden vaihteessa pöydän alla pommisuojailua.
Erityisen innoissani olen ollut siitä ihmisen paskasta, jonka taannoin löysin. Assistentti meinasi oksentaa, minä puolestani siitä haukkasin palasen evääksi. Kakara olisi halunnut pyöriä siinä, mutta se estettiin.
Kumma paikka tämä Lahti... Mutta jos vaikka jätettäisiin nämä paskajutut tähän.

Ulkoiltu on ja kokeiltu muutamaa uutta lenkkiäkin, jos ne sopisivat meidän vakio-ohjelmaan. Ihan hyvältä on vaikuttanut. Puuskuteltu ollaan siis tuonne salpausselän päälle jyrkkää pikkutietä, ja sieltä kierretty sitten isompien teiden kautta takaisin. Ainut vika siinä on, että jos sataa lunta, niin on hirveän liukasta meidän assarille. Kun se on ihan kirkkaassa jäässä, siis tie, ei assistentti... Ei ne nastakengät pure siihen jäähän jos on lumikerros päällä, ja näin jätetään se reitti sitten käyttämättä sellaisina päivinä.
Omakotitaloalueellakin käytiin, mutta kun siinä ei oikein voi pissata mihinkään, niin sitä ei sitten lisätty meidän ohjelmiin. joskus satunnaisesti voidaan kuulemma siitä sitten kävellä läpi.

Eilen paistoi muuten aurinkokin, laitan liitteeksi kuvia!

 Pipana löysi tuommoisen hanskan. Minäkin sitä nuuhkaisin, mutta annoin kakaran keskittyä siihen ihan keskenään.
Olen melko varma, etät tuo on sama hanska joka on hengaillut tuolla tien varressa jos syksystä. Se vähän vaihtaa vain paikkaa sen mukaan, mihin (koirat) eläimet sitä retuuttaa. Nyt se on jäätynyt tuollaiseksi hauskaksi palloksi ja sormiosat sojottavat eri suuntiin.

Sellaista täällä meillä. Tälle päivälle onkin sitten saatu muutama aste plussaa joten ulkona on keväinen keli.

<3 Roti