keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Talvi-karjis

 Ihanaa, vihdoinkin lunta ja karjakoiralle sopivaa elämää...




 Hetkinen...mitäs...
 Taas sillä on se kamera kädessä.
 Sinne meni meikäläisen uskottavuus hurjana karjakoirana.

 Terveisiä Kainuun reissulta! Oli kivaa ja naurettiin!
Kiitos Metkulle ilmeilyseurasta.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Punkkisankari

Se on tämä minun elämäni melko jännää ja joskus mystistäkin.
Osaan järjestää sellaisia mysteereitä kuten "lattialla on teurastettu punkki, missä se on ollut kiinni?".
Ihminen kiroili ja konttasi eilen pitkin lattioita hinkkaamassa teurastamastani punkista lähteneitä sotkumössöjä. Eikä se taaskaan ole löytänyt sitä kohtaa, missä se punkki on ollut kiinni! Kävi se eilen minun tukkia läpi mutta ei keksinyt eikä löytänyt. hahaa! Mystiikka-Roti iskee jälleen.
Onneksi minulla on näitä tapauksia varten se borrelisoosi.. eikun borrelioosi rokotus, kun punkkiaine kerran on pettänyt.
Oli se, melko pallero! Mässytellyt kunnolla meikäläiset ihossa. Oli se ehkä vähän ällö, mutta ettäs kehtasi minun lattialle lähteä kävelemään; vaan eipä kävele enää.
Punkin teurastamisen lisäksi hiljattain yksi lintu lensi minun suuhun, ja sekin muuttui melko hengettömäksi hetkessä. Ihminen kyllä kiljui irti ja minä tottelin, mutta linnulta oli jo niska katki eikä sitä voinut pelastaa. Ihmiselle tuli vähän paha mieli, mutta mulle ei, en oikein ymmärtänyt. Se lintuhan halusi että syön sen, suoraa heinikosta lensi minun suuhun. Mutta sitä kuulema sattuu eikä sille voi mitään. Minä kuljin kunniavartiossa kun saatoimme linnun sen viimeiselle leposijalle lähimpään roskapönttöön (mä olisin kyllä sen voinut syödä, mutta ei, ei sitten).
Nyt vaan meillä ei oikein tykätä, kun mä sitten innostuin linnunmetsästyksestä kauheasti, kun nuo pulutkin maleksii aina meidän kadulla, mä voisin niitä vähän jahdata...

Olen Roti, suuri metsästäjä! Ja aina mua naurattaa.

<3 Roti

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kevät- ja kesäkuulumisia


Se on meikäläinen niin kiireinen mies, että en ole oikein ehtinyt tämän blogin suhteen olla aktiivinen. Tässä taas pitkän tauon jälkeen vähän kuulumisia!

Harjavallan ryhmiksessä toukokuun alussa käytiin mulle hakemassa avoimen luokan serti. Komiat on ruusukkeet ja tällä kertaa mä sain tuota vihreää vähän maistellakin! Tuomarin mielestä olin hauska pakkaus kun niin niistä ruseteista innostuin pomppimaan.

Roti ja missipose Harjavallassa

Haminasta saatiin 11.5. ERI, SA, PU 1, VSP, CACIB
Tuomari Harto Stockmari
"Urosmainen kokonaisuus, oikeat mittasuhteet, oikean muotoinen pää, hyvä purenta, hyvä kaula, tilava runko, hivenen luisu lantio, tyypilliset kulmaukset, karva ei tänään aivan parahimmillaan, liikkuu hyvin."


Karvanlähdöstä siis huomauttivat. Meikä pölyttää, tai siis karvoittaa, kotonakin nurkissa on parin päivän välein kunnon karvakokoelmat. Ihminen ei tiedä miksi mun karvanlähtö kestää. Mutta ei se mitään, mä aina kovasti autan kun se siivoaa niitä karvapalloja. Sillä on semmoinen lattialasta, mä sitten tassuttelen perässä ja välillä komennan lastaa rodunomaisesti, eli näykkäämällä sitä. Sitten ihminen kieltää, ja mä heilutan häntää ja nauran. Sellaista leikkiä meillä!

Ihanaa Raisaa en ole vähään aikaan nähnytkään, Raisalla kun oli juoksut ja jostain syystä me ei voida silloin tavata. Kuinkakohan kovaa se Raisa silloin juoksee kun sillä on se juoksuaika? Se on kyllä vikkelä likka. Kyllä me varmaan kesän mittaa taas treffataan!
Eilen sentään päästiin raunioille pitkästä aikaa, Raisan ihminen oli kyllä siellä, ja kun mä sen löysin piilosta niin voi mitä riemua! Eivät ne silti Raisaa mulle taikoneet esiin. Olis muuten huisia jos Raisa olisi joskus siellä piilossa mua vastassa.

Tiedättekös muuten mitä lampaat on? Minäpä pääsen paimentamaan sellaisia heinäkuussa! Voi pojat! 
Lampaista mä tiedän sen verran, että ne on pörröisiä, mustia ja valkoisia. Ja mä olen joskus syönyt lammasta. 
Sinne on tulossa myös Ankka, se joka oli viime kesänä vielä ihan pieni kun me oltiin karjiskinkereillä. Paljon ihania karjisnaisia kuulema ilmoittautunut!  Onhan se hyvä että tuo minun ihminen tajuaa järjestää minulle ihanaa naisseuraa, vaikka sitten lampailla kuulema kyllä ollaan yksin.

Jahas, olikohan tässä nyt kaikenlaista informatsuunia tarpeeksi? Jospa käyn välipalan kautta aamupäiväpäiväunille.

/Roti

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Raisa, oi Raisa!

Mulla on ihana tyttöystävä. Me treffattiin taas äskettäin palloilun merkeissä.











/Roti

lauantai 15. helmikuuta 2014

Opiskeluja Lempäälässä

Mä olin taas kaksi päivää koulussa siellä Lempäälässä, siellä minne meiltä ajetaan kaksi tuntia autolla. Ihminen ajaa ja mä kommentoin matkaa aina välillä jos jaksan, yleensä silloin kun se nostaa jalan kaasulta ja hiljentää vauhtia. Ei ole semmoinen suotavaa, nääs on niin paljon nähtävää maailmassa että ei sitä auton perästä koeta.
Mä sain taas mun oman kopin mukaan ja nuokuin siellä, välillä kuuntelin luentoja ja ruokatunnilla kuuluvasti tiedustelin, että missä mun ruoka on?! Kyllä ei tämmöinen peli ole mistään kotoisin, että ihmiset syö ja minä kökötän kopissa.. Onneksi sain sitten ulkoilun jälkeen edes kanaa, että ei mua ihan unohdettu.
Ensimmäisenä päivänä iltapäivällä sinne tuli koiria asiakkaiksi, ja ihan siihen mun kopin viereen! Ihminen pisti luukun kinni, mutta mä kyllä haistoin ne, kaksi hemaisevaa tollerityttöä. Kommentoin asiaa kuuluvasti, mutta mut hiljennettiin. Jurputin siinä sitten aikani, mutta kun en muuta voinut, otin torkut. Ihan epäreilua tuommoinen, ettei meikäläistä päästetty tyttöjen kanssa leikkimään.
Kyllä mäkin sain sitten osani huomiosta kun asiakaskoirat oli lähteneet, mä pääsin pissalle ja jaoin siinä ohimennen pusuja ja pomppuja kaikille halukkaille. Ihminen ei oikein tykännyt siitäkään, ihme ilonpilaaja. Mutta kun heitin ulkona parit kuperkeikat, se leppyi, ja mä sain rapsutuksia.
Illalla sitten mä sain sitä ruokaa, mutta mun raejuustot oli siitä unohtuneet. Laiska toi ihminen, ei jaksa sinne koululle ottaa raejuustopurkkia mukaan. Onneksi ne nappulat maistui kyllä muutenkin, ja iltakävelyn jälkeen mua odottikin sitten kanafileepussi siinä pöydän kulmalla, mä melkeen nappasin sen... ihminen oli nopeempi ja säännösteli mun annosta taas kerran, vaikka kyllä mä olisin osannut itsekin ottaa.

Mä olen yrittänyt ottaa nyt kaiken irti tosta lumesta kun sitä vihdoinkin on, mutta nyt se on jo alkanut huveta. Olen alkanut ulkoiluttaa mun ihmistä flexillä, niin saan itse enemmän puuhaamistilaa ja pääsen tienpientareelta vähän kauemmas hankeen, se ei ole ihan niin likaista kun siinä tien vierellä
Uudet valjaatkin mä sain, niissä on heijastimet ja kaikki! Pantavalokin niihin laitettiin näkyvyyttä lisäämään.
Treenejä varten sain myös valopannan, mutta sitä ei olla vielä ehditty kokeilla, kun ei ole treeneissäkään oltu. Niin ja hitsiläinen, mullahan on kaksi ihan uutta vesileluakin, eli täytyykin laittaa toi ihminen varaamaan mulle uimalaan aika! Pitäähän ne lelut nyt testaamaan päästä. Se vanha uimalelu räjähti meidän eteiseen, en mä vaan tiedä kuinka siinä niin kävi vaikka muahan siitäkin syytettiin.
Mutta oli sillä vanhalla lelulla hyvä leikkiä ja komeasti se kellui.

/Roti

lauantai 1. helmikuuta 2014

Jalkapuoli muskelipoika ja tosirampa ihminen

Hei vaan kaikille ja hyvää alkanutta vuotta! Ehdittiinkin jo helmikuun puolelle ennen kun ehdin teille kuulumisiani päivittää.

Meillä on vuosi alkanut vähän huonosti- mun ihminen on ollut tosi, tosi kipeänä muutaman viikon ja ennen sitäkin se oli jo aika kipee. Sillä on kuulema lannerangassa solmu, joka on liian kireellä. Se ähisee ja puhisee eikä saa sukkia itse jalkaan. Aina kun se kumartuu, narut kiristää sitä solmua lisää ja sitten se välillä kiroilee ja kulkee kumarassa, kun ei enää pääse suoraksi.
Mun innokkaat yritykset auttaa solmun avaamisessa eivät kuulema ole tervetulleita- mä oon kauheasti yrittänyt kyllä antaa pusuja hyvitykseksi ja keksiä kaikenlaisia kivoja temppuja sen paranemista edistämään. Kyllähän tää nyt alkaa munkin hermoille käydä kun se on jo puoli vuotta sairastanut, ja nyt me ei enää edes voida autoilla kun ei sen vasen jalka toimi kunnolla.

Nooh, on mulla vähän omakin kuono tylsissä hajuissa, sillä mäkin loukkasin itseni perjantaina. Otin yhteen semmosen metallikaiteen kanssa ja mun oikeassa takajalassa on nyt ruhjevamma. Pitää ottaa ihan rauhallisesti vajaa viikko, ja sitten viikon verran hiljalleen palataan normaalimenoon. Hirveän väärin! Tuolla on niin paljon haisteltavaa ja maisteltavaa ulkona, ja mä joudun kävelemään jotain tylsää korttelirallia nyt monta päivää. Mielestäni olen jo melkein kunnossa!
Kaikki nivelet ja luut on ehjiä, mutta lihaksia turvottaa ja turkkini alla mustelma on varmaan aika iso.

Mun ihana eläinläkäri antoi mulle kipulääkettä evääksi ja mä annoin sille naamapesun. Ja kuten olen kaikille aina kertonut eläinlääkäri = nameja! Tällä kertaa mulla oli semmoisia pieniä luunmuotoisia riistanmakuisia herkkunameja mukana.
Mä sain myös kehuja, mulla on kuulema tosi isot ja vahvat lihakset takapäässä! Kyllä oon melkoinen muskelikoira.

Meiltä jää nyt sitten Jyväskylän näyttely väliin, kun mä en saa osallistua lääkekarenssin takia. Vähän kyllä harmittaa! Mulla on siellä Jyväskylässä ollut aina niin hauskaa. Onneksi pääsemme sinne tulevaisuudessa uudestaan, ainakin ens kesänä, jos on taas ne mainiot karjiskinkerit!

Tässä vielä mun ulkoiluvarustuksesta kuva. Ja mun ihmisen käsikin on kuvassa.

Roti