lauantai 1. helmikuuta 2014

Jalkapuoli muskelipoika ja tosirampa ihminen

Hei vaan kaikille ja hyvää alkanutta vuotta! Ehdittiinkin jo helmikuun puolelle ennen kun ehdin teille kuulumisiani päivittää.

Meillä on vuosi alkanut vähän huonosti- mun ihminen on ollut tosi, tosi kipeänä muutaman viikon ja ennen sitäkin se oli jo aika kipee. Sillä on kuulema lannerangassa solmu, joka on liian kireellä. Se ähisee ja puhisee eikä saa sukkia itse jalkaan. Aina kun se kumartuu, narut kiristää sitä solmua lisää ja sitten se välillä kiroilee ja kulkee kumarassa, kun ei enää pääse suoraksi.
Mun innokkaat yritykset auttaa solmun avaamisessa eivät kuulema ole tervetulleita- mä oon kauheasti yrittänyt kyllä antaa pusuja hyvitykseksi ja keksiä kaikenlaisia kivoja temppuja sen paranemista edistämään. Kyllähän tää nyt alkaa munkin hermoille käydä kun se on jo puoli vuotta sairastanut, ja nyt me ei enää edes voida autoilla kun ei sen vasen jalka toimi kunnolla.

Nooh, on mulla vähän omakin kuono tylsissä hajuissa, sillä mäkin loukkasin itseni perjantaina. Otin yhteen semmosen metallikaiteen kanssa ja mun oikeassa takajalassa on nyt ruhjevamma. Pitää ottaa ihan rauhallisesti vajaa viikko, ja sitten viikon verran hiljalleen palataan normaalimenoon. Hirveän väärin! Tuolla on niin paljon haisteltavaa ja maisteltavaa ulkona, ja mä joudun kävelemään jotain tylsää korttelirallia nyt monta päivää. Mielestäni olen jo melkein kunnossa!
Kaikki nivelet ja luut on ehjiä, mutta lihaksia turvottaa ja turkkini alla mustelma on varmaan aika iso.

Mun ihana eläinläkäri antoi mulle kipulääkettä evääksi ja mä annoin sille naamapesun. Ja kuten olen kaikille aina kertonut eläinlääkäri = nameja! Tällä kertaa mulla oli semmoisia pieniä luunmuotoisia riistanmakuisia herkkunameja mukana.
Mä sain myös kehuja, mulla on kuulema tosi isot ja vahvat lihakset takapäässä! Kyllä oon melkoinen muskelikoira.

Meiltä jää nyt sitten Jyväskylän näyttely väliin, kun mä en saa osallistua lääkekarenssin takia. Vähän kyllä harmittaa! Mulla on siellä Jyväskylässä ollut aina niin hauskaa. Onneksi pääsemme sinne tulevaisuudessa uudestaan, ainakin ens kesänä, jos on taas ne mainiot karjiskinkerit!

Tässä vielä mun ulkoiluvarustuksesta kuva. Ja mun ihmisen käsikin on kuvassa.

Roti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti