Välillä mua ihan hirvittää, kun se penska tekee pahojaan täällä. Ihminen rakensi sille pentuaitauksen, mutta ei se pysy siellä, vaan kiipeää yli ja hyppää mukkelis makkelis niin että ryminä käy. Mä koitan sitten istua hiljaa ja huomaamattomana omalla puolellani, kun se viipottaa pitkin kämppää ja tuhmailee. Niin ja se pissaa välillä sisälle, on niin pieni ettei osaa vielä kaikkia juttuja.
Olin kuulema itse ihan samanlainen kenkien nakertelija ja sisällepissaaja tuossa kolmen kuukauden iässä, en mä vaan muista että olisin mitään tuhmaa ikinä tehnyt.
Yksi päivä ihminen jätti meidät kongilelujen kanssa askartelemaan ja lähti autoa katsastamaan. Pirta sai sen parin tunnin aikana makuuhuoneen koiraportinkin kaadettua ja kävi lipaston päältä syömässä puoli pakettia lakritsia ja repimässä kerän lankaa sänkyyn. Sitten sille tulikin kakkahätä...
Ei ollut ihminen kauhean iloinen kotiintullessaan, kun sai pyykätä ja siivota. Muakin vähän stressaa, mutta onneksi saan omalla puolellani olla rauhassa, ei meitä kahden jätetä kun en kuulema osaa pitää puoliani. Ulkona me sitten leikitään ja tarkkaillaan maailmaa.
Nyt se meidän ihminen miettii, millaisen rakennelma tarvitaan pentuaitaukseksi, ettei tarttis pelätä enää lakritsien ja lankakerien puolesta.
Mutta hyviäkin puolia tässä on, meinaan kun ipanalle opetetaan jotain juttuja, mäkin teen ne jutut, ja saan namia! Lisäksi on kivaa, kun on kaveri jonka kanssa matkustaa. Välillä kun joudun autossa odottamaan yksin, en tykkää siitä laisinkaan. Nyt mulla on siellä seuraa, vaikkakin väliseinän takana.
Mä koitan kovasti kertoa pirpanalle kaikenlaisia juttuja, niinkun että mistä todennäköisesti löytää toisia koiria ja ketkä niistä on meidän lauman vihollisia ja ketkä ystäviksi luokiteltuja.
Olen opettanut myös onnistuneesti tämän jalon taidon: muovipussien repimisen! Kyllä tästä vielä hyvä oppilas mulle tulee.
Kun se vaan oppisi nopeasti sisäsiistiksi, sen pissa meinaan haisee.. Onneksi on oma ihminen siivoamassa!
Maailman menoa ihmetellen,
Roti
