Itsenäisyyspäivän mallikoirat

Kesästä syksyyn...

Hiljaiseloa on hurjan blogissa vietetty. Viimeksi lupailin kuviakin laittaa kun Mufi oli tulossa kylään, mutta arvatkaas mitä! Ei me mitään kuvia ehditty ottaa. Kivaa oli silti, ja sen jälkeenkin ollaan nähty.

Suurin tapahtuma tässä kohdallani lienee ollut syyskuun alussa, kun piipahdin luonnetestissä. Läpi meni, 125 pojoa ja laukauskokematon oli tuomarien tuomio. Ihan meinasi mun ihmisellä tulla tippa linssiin, se kun oli varma että olen niin mammanpoika etten pääse testistä läpi. Tämä testin läpäiseminen sitten vielä vaikutti jo päättyneeseen mistermissikisauraani niin, että sain palkkioksi FI MVA tittelin. Todistetusti komea, myhäilen itsekseni. Kyllä kelpaa. Voi olla kyllä, että nykyisellä vararavintorenkaalla jäisivät tittelit saamatta, *köh*...

Syyskuun lopussa taasen Mufi ihmisineen tuli meille kylään, kun meidän ihminen lähti pikkulikan kanssa Ruotsiin saakka selvittämään, mitä sen luonteesta sanotaan. Sellaisen MH-kuvauksen suorittivat. Läpi oli sekin mennyt ja ihan hyvin tuloksin.
Minulle eivät mitään tuliaisia tuoneet, ja siitä kyllä vähän murjotin. Mutta olihan se kiva saada oma ihminen kotiin sen viiden päivän jälkeen, vaikka kivaa oli kaverikoirankin kanssa ottaa rennosti. Sen mukulan olisi voiut minun puolesta unohtaa sinne Ruotsiin.

Treenailtukin ollaan jonkun verran, mutta toi meidän rampa emäntä on ollut edelleen aika kipeä, niin se on jäänyt sellaiseen hömpöttelyyn. Mutta aloitettiin me jäljen treenaaminen! Ihan kivaa puuhaa. Ihminen teki meille sellaiset kepitkin, mitä sieltä jäljltä pitäisi sitten aina löytää.
Mukula päätti kuitenkin aloittaa syyskuun lopulla juoksun, joten jälki on ollut nyt tauolla siitä saakka, näetsen poppoomme kuskaaminen, ulkoileminen ja harrastaminen vaatii sen verran järjestelyitä, että juoksun aikaan keskitytään lähinnä siihen, että molemmat saisivat tarpeeksi liikuntaa. Meitä kun ei voi samaan aikaan silloin kävelyttää, ollaan liian raisuja. Niin tuplakävelylenkit vievät emännän energiat ja treenaaminen jää vähemmälle.
Kyllä me tästä vielä noustaan!

Mutta yksi asia minua kyllä harmittaa, kun ei olle rallateltu pitkään aikaan. Meidän piti osallistua rotumestaruusrallailuihinkin tänä vuonna, mutta niin vaan sekin jäi. Täytyy aktivoitua talven mittaan tässä lajissa. Siinäpä meille tavoitetta!

Mukavaa syksyä ja alkavaa talvea toivottaa Roti & kotipoppoo

Hurjien kuulumisia

Team hurjat raportoivat pitkästä aikaa. Meidän ihminen on kippeenä eikä olla päästy aikoihin mihinkään treeneihin. Eletään kuulema ihan pellossa, se sanoo. Mua kyllä vähän hämmentäää, sillä ei meillä ole mitään peltoa, ihan talossa asutaan. Ota nyt sitten noiden ihmisten jutuista selvää.

Viikonlopuksi meille onkin tulossa vieraita, mun hyvä kaveri Mufi tulee ihmisensä kanssa kylään. Aikovat kuulema pakata ja siivota, meillä on taas muuttohommat meneillään. Palataan hetkeksi city-koiriksi nääs, semmoseen pikkukaupunkiin tohon vähän matkan päähän.
Mutta on meillä on pidemmällekin aikavälille suunnitelmia, hihii, enpä niitä kerrokaan.  Jos vaan tuo ihminen tuosta kuntoutuu, niin päästään taas maalaiskoiriksi. Mutta nyt on pakko palata kaupunkiin, harmi. Mä kyllä tykkään olla omalla pihalla ja vahdata oravia ja leikkiä palloilla.

Meillä on täällä maalla hiiri, joka ristittiin Paksu-Bertiksi. Se elelee tuolla seinien välissä ja jekuttaa kissoja niin ettei ne saa sitä kiinni. Ovela otus! Ihmisellä menee sen kanssa välillä hermo kun se meluaa öisin niin kovaa, ettei täällä saa unta. Otetaan sitten päivällä pitemmät nokoset niin jaksetaan yöllä sitä kuunnella.
Ihminen laittoi sille ansojaksin, semmoisen ämpärin peitti paperilla ja siihen meidän ruokanappuloita päälle. Tarkoituksena että Paksu-Bert menee ahneuksissaan siihen paperille hakemaan niitä nappuloita, ja tippuu sitten sinne ämpäriin. Sitten se olisi vapautettu luontoon.
Arvatkaas vaan, eihän se sinne ämpäriin tippunut! Paperit ja nappulat oli ämpärissä mutta Bertsi ei.
Ovela kaveri, kuten jo totesin.

Mutta mä laitan teille kuvia kun saan Mufin kylään. Tällä kertaa heipat tähän!

- Roti

Helatorstaina (5.5.) mätsäriin, Jyväskylään!

Mainoksesta kiitämme MADgraphicsin Miraa!

Supermallit maalta

Sellainen on hurjilla olo, kyllä ollaan varsinaisia supermalleja! Jokohan Tyra Banks tulee ovelle ja tarjoaa meille kanakkaat sopimukset? On hienot huivitkin kaulassa! 

 

Pirta kujertaa

Tällä kertaa vain yleisön pyynnöstä lyhyt video meidän seinästä, heh heh. Ideana tässä on, että pääsette kuulemaan kuinka meidän nuori neiti kujertelee. Äänet päälle!
- Roti

Hirvenluita ja nuoskalunta

Hupsista hei, kyllä on hurjiksilla oikeen hurjisten päivät, meillä on pihalla hirvenluita ja niitähän kaluamme innolla. Välillä vaan vaihdetaan paikkaa tai luuta. Sihteeri lupasi taas pieniä niitä kirveellä, jahka päällipuolin on kaikki kaluttu. Onni on ystävät joilta tällaisia saa! Kiitoksia vaan Ape, Kape ja metsästysjoukotkin siellä taustalla. Kyllä me näitä odotettiinkin, kovilla pakkasilla olivat kuistilla pussissa umpijäässä ja nämä lämpimät kelit vihdoin ne meille sopiviksi sulattivat. Jotain hyvääkin siis siitä, että ollaan kokoajan ihan märkiä kun ollaan pihalla. Vuodenvaihteessa askarreltiin sisällä, mutta meidän melkein kasvissyöjä sihteerimme ei niin siitä hajusta perusta joten jatketaan ulkopuuhilla. Kovasti se tänään jotain touhusi kun me keskityttiin herkutteluun. Siivosi kuulema kakkalapion kanssa pihannurkkia.

Helmikuussa se on menossa sellaselle vetokurssille, mikä lie humputus sekin, aikoo tehdä meille valjaat ja hankkia ahkion. Sepäs nähdään mitä siitäkin tulee. Voidaan ainakin laskea tuota meidän mäkeä vauhdilla! Se on niin jäässä ettei sihteeri uskaltanut tänään lähteä laisinkaan postilaatikolle. Silloin loppiaisaattona se kaatui portaissa ja on vieläkin kipeä siitä. Onneksi se ei kaatunut meidän päälle, voisi olla hurjiksella olo kuin pannukakulla!
Pirtan se on ilmoittanut dobotunnille helmikuun lopulla, joten siksi olisi oltava sitten kunnossa. Onneksi mun rallyä pystyy tekemään kuitenkin, niin ei jää meikäläiset ihan vaille tekemistä.

Ja arvatkaa mitä! Mä olen nykyään eno. Enomies, vau! Heta-sisko on saanut kolme suloista pentua, onnea siskolle perheineen! 
Mun ystävä Helmi saa myös ihan näinä hetkinä pentuja.
Sihteeri uhkasikin, että jos ne syntyy sen syntymäpäivänä, se nappaa sieltä yhden salaa itselleen lahjaksi! Onneksi synttärit meni jo, joten voimme huokaista helpotuksesta ;)

- Roti

Pirta missikisoissa

Hei ystävät,

meidän ipana Pirta Pippuriina Pirpanainen kävi tänään missikisoissa Lahdessa meikäläisen viettäessä pentuvapaata kotipäivää omassa rauhassani (puruluun kera tietenkin).
Oli kuulema saanut KP:n ja hyvät arvostelut. Kertoi myös vähän maistaneensa sitä rusettia, ihan niinkun mä olen ohjeistanut!
Tässä vielä molempien kehien arvostelut:

Tuomari Marianne Holm
Hyvin kehittynyt. Tilava runkoinen. Luustoltaan keskivahva. voimakas kallo. Kuono saa vielä voimistua. keskeneräinen hampaisto. Hyvä kaula. Erinomainen eturinta. Käpälät saisi olla kootummat. Vahva leveä takaosa . Liikkuu hyvin.
KP, pentuluokan 2.(Roti huomauttaa: haha, siis levee perse! Kyllä tää tiedettiin ;) )

Tuomari Jaana Hartus
Varsin kookas, aavistuksen pitkälinjainen, varsin hyvärunkoinen ronski narttu. Pitkä lanneosa, ilmeikäs pää jossa kevyehkö kuono, varsin kookkaat korvat. käpälät tulisi olla tiiviimmät. Toivoisin liikkeeseen enemmän jäntevyyttä.
Pentuluokan 2., ei KP:tä.

Aika hyvin siis meni! Olen pikkuisesta ylpeä! Vielä kun saadaan se innostumaan niistä ruseteista..

-Roti 

Kuvasta kiitämme Kaarin Kurki-Parikkaa!

PeeÄrrän videopalvelusta päivää!

Tässä vähän meidän talvipuuhastelua nyt kun lunta vihdoin saatiin!

t. PeeÄrrä eli Pirta ja Roti