Assistentti poti kauhean flunssan ja loukkasi vielä selkänsä kaupan päälle, ollaan oltu viikko ihan tyhmäillen kotona ja minimiulkoiluilla. Nyt flunssa on ohi, joten koirille taas kivaa tiedossa... Mutta palataan siihen kesäkuun viimeiseen sunnuntaihin nyt kuitenkin.
Matkasimme siis heti puolilta päivin kohti Padasjokea, siellä kokoontui tuttuja ja tuntemattomia koiraporukoita yhteiseen päivänviettoon. Pöydät vaan notkui herkkuja, ja oli hurjatkin huomioitu, nimittäin nakit oli pakattu matkaan.
Mä sain aloittaa tästä meidän poppoosta, pikkusen putkirallia alkuun ja väliin ja loppuunkin.. Sitten seuruuta, vähän rallattelua ja lisää seuraamista.
Karjiskundi seuraa. Kuvat Kristiina Kerttula
Irrottelemaankin pääsin, sain lainapallon kun joku ihmispöljäke unohti ottaa omat lelut mukaan. Karvapatukka olisi ollut auton takapenkillä, mutta se ei lennä niin hyvin.
Kuvat K. Kerttula
Kentältä pääsin autoon ja ihmiset lähti tekemään jälkeä. Pipana pääsi sitten vähän myöhemmin kentälle, sekin kävi putkessa ja seuraili, oli myös vapaana riekkumista ja luoksetuloa. Tuossa kuvassa näkyy justiinsa se hetki kun on saamassa nakkipalkkaa, mutta kyllä se osaa ihan oikeasti istua suorassa ja katsoa silmiin. Kyllä assistentti röyhisteli rintaansa ylpeydestä.
Oli kuulema myös hienoa, että kumpikaan meistä hurjista ei napannut niitä ihmisten herkkuja sieltä pöydältä... Vaan miksipä oltaisi, kun oli ne omat nakkipalkat mukana!
Kuvat K. Kerttula
Ihan vielä ei oltu sinne jäljelle ehditty, kun muutaman kerran ukkonen jyrähti. Meni kuitenkin ohi, joten ei kun jäljelle. Se nyt meni sitten vähän niin ja näin, mulla oli ihan muut asiat mielessä ja kun en ilmavainulla saanut hakea, niin tuumasin että antaa olla, nuuhki itte jälkes... Mutta kyllä mä sitten taivuin ja loppupään siitä jäljestä tein ihan ansiokkaasti, vaikka viimeinen keppi jäi kyllä löytämättä. Kahta ekaa en vaivautunut ilmaisemaan.. Neljä niitä siellä yhteensä oli.
Mun jälkeen pirpana pääsi sitten omalle jäljelleen, se meni hyvin, se on kuulema varsinainen nenätyttö. Kaikki kolme esinettä nosti hienosti ja ekan toi melkein käteen saakka. Meillä onkin seuraavaksi vuorossa kuulema noudon opettelu. Kyllä mulle vaan passaa, onhan se jo aikakin, että assistentti oppii noutamaan meille sopivat herkut meille sopivalla hetkellä.
Mutta jäljen jälkeen tapahtuikin sitten outoja. Ihmiset katos johonkin.. kuulema kävivät grillaamassa! Kysyn vaan, että mihin meni meidän grillaukset, ei näkynyt hurjien edessä ainuttakaan grillimakkaraa tai nakkia. Tulivat takaisin mahat täynnä, kuulema en saa valittaa, kun olin jo nakkia saanut siinä vaiheessa.
Iltapäivällä satoi vähän aikaa ihan reippaasti, mutta päästiin vielä kentälle molemmat vähän seurailemaan ja muutakin tekemään. Kaikenkaikkiaan mukava päivä. Kotimatkalla nukuttiin sikeästi.
Treenaillaan kun tavataan,
- Roti -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti