Olisin ollut menossa suoraa sinne jäljelle, mutta maltoin sitten mieleni kun hihnassa roikkui tuo ihminen, joka oli kokoajan menossa ihan väärään suuntaan. Mutisi itsekseen, että tuli tehtyä jälki huonoon paikkaan, kun tuuli puhalsi sen tuoksut suoraa kentälle minua luokseen kutsuen.
Seuraamista, vähän rallytokoa, vähän kettistelineitä ja lisää seuraamista. Ja sitten se merkki! Olin ihan unohtanut melkein jo koko merkille menon, kun ei olla ainakaan kolmeen vuoteen sitä treenattu. Vähän sama juttu niiden pöytien kanssa, vaikka ne muistin heti, kun pöydälle hyppääminen nyt vaan on niin kivaa.
Aloitettiin ihan lähietäisyydeltä se merkille meno, ja herkkuja siihen juurelle noin alkuun. Matkaa sitten pidennettiin, ja herkkuja aseteltiin. Menin juoksujalkaa paikalle melkein joka kerta, etteivät vaan mitkään ötökät ehtineet minun herkkuihini iskeä.
Ja eivät ehtineet, ei. Kyllä karjiskundi osaa nämä hommat.
Rotimies tutkii merkillä, olisikos siellä jotain purtavaa?
Ettei sinne vaan jäänyt mitään...
Välillä oli pirpaiitapirpanan vuoro. Kerroin kyllä mielipiteeni siitä, miltä tuntuu kesken kivojen treenien joutua autoon odottamaan. Olin melkein varma, että ajavat sen minun jäljenkin, jos en ole sitä vahtimassa... No eivät ajaneet, sentään. Samalla lailla ne tuoksut ottivat kuulema ipanankin nenään. Likka pääsi kokeilemaan kettistelineitä, uskotteko että se tipahti tynnyripuomiltakin kahdesti? Assari ihmettelee, eikö sillä ole tasapainoa laisinkaan! Ei tarvinnut muita telineitä sitten edes kokeilla. Mitään ei onneksi käynyt sen pahemmin. Harjoituksen puutetta, sanon minä. Ottivat sitten merkkiin tutustumista, seuraamista (joka meni sekin vähän niin ja näin) ja vielä rally-tokon spiraaleja kahteen eri suuntaan. Kyllä se siitä loppua kohti sujui, kuulema...
Pipana kyseli minulta jälkikäteen, että miksei saanut nakkipalkkaa? Oli vain jotain kuivahtaneita mitälie papanoita ja nappuloita. Paremmin olisi jaksanut tsempata, jos nakkipalkkaa olisi ollut tiedossa. Tähän mielipiteeseen minäkin yhdyn, nakkipalkka olisi parempi juttu. Kyllä hurjat tekisi tuplaten töitä, jos nakkipalkkaa saisi.
Pirtaiitapipana, meidän pikku ipana.
No, tulihan se lopulta sen jäljenkin vuoro! Ipana autoon ja karjiskundi jäljelle. Superkirsuni imaisi hajut nenään ja suuntasin vauhdilla metsään kentän laidalta. Meinasin ensin lähteä ipanan jäljelle, mutta minut sitten ohjattiin sille omalleni. Hyvin meni, ei meinannut assistentti pysyä perässä. Lyhyt, mutta hyvän loppupalkan omaava jälki. Jonkin sortin liha-kala sörsseliä löytyi purkista.
Vielä kerran jouduin autoon odottamana vuoroani, sillä ipanalle oli se jälki vielä siellä metsässä. Vauhdilla sekin lähti, pois alta oksat ja männynkävyt! Tämäkin meni erinomaisesti, ja ennenkuin assari ehti palkkapurkkia avata, oli ipana litsislätsis ojassa itseään palkkaamassa.
Ei se mitään, kesä kuivaa sen minkä se kastelee!
Vaikka hurjat vähän protestoivatkin, jos ei kahteen tai kolmeen päivään ole sellaista hetkeä, ettei sataisi.
<3 Roti
Ahkerat treenaajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti