Kommelluksia ja keppileikkejä

Tänään mä kävin metsälenkillä oikeen vauhdikkaasti. Tai siis me mentiin semmoista hiekkatietä metsän läpi, ei me varsinaisesti menty metsään. Mutta sillä lenkillä mua tuli toinen koira vastaan, ja mä ohitin se hienosti! En alkanu yhtään haukkumaan ja rälläämään, vaan hillitsin itseni ja heilutin häntää. Sain kuulkaa paljon herkkuja palkaksi! Näköjään välillä kannattaa ottaa ihan rauhallisesti.
Mutta sitten mä erehdyin maistelemaan vähän muovikelmua, siitä en saanu palkkaa. Niin ja löysin mä myös kahvimukin ja nenäliinan.

Kun me tultiin kotiinpäin, mä retuutin mun lempikeppiä tossa lähimettässä. Kiskoin sitä maasta niin, että rutina kävi! Se on siis maassa kiinni, semmonen pystyynkuollut varvunjämä. Kyllä mä sen vielä irti saan! Yritin mä vähän muitakin oksia katkoa, mutta ihminen ei anna. Kuivia keppejä vaan, se sanoo.

Semmoisenkin jutun mä kuulin, että ens kesänä me mennään karjisleirille! Ihan mahtavaa. Siellä on sitten paljon karjiksia! Ehkä mä saan vähän leikkiäkin niiden kanssa?
Karjiksissta puheenollen, mun näyttely lähestyy. Ei mua vielä jännitä! Ihminen toivoo, että pääsisin palkinnoille, mä vaan toivon sitä ruusuketta ripotettavaksi. Ja jos sais vähän rapsutuksia...

/Roti