Ruotsin tuliainen

Noniin, aika raportoida pienestä punaisesta karjistytöstä, jonka ihminen toi tuliaisena ruotsinmaalta. Sen nimi on Pirta ja se on tosi kova leikkimään! Välillä meidät erotetaan, kun menee liian rajuksi. Hetki huilitaan, ja sitten ollaan taas kavereita! Tässä kuljetetaan palloa yhdessä.

Välillä mua ihan hirvittää, kun se penska tekee pahojaan täällä. Ihminen rakensi sille pentuaitauksen, mutta ei se pysy siellä, vaan kiipeää yli ja hyppää mukkelis makkelis niin että ryminä käy. Mä koitan sitten istua hiljaa ja huomaamattomana omalla puolellani, kun se viipottaa pitkin kämppää ja tuhmailee. Niin ja se pissaa välillä sisälle, on niin pieni ettei osaa vielä kaikkia juttuja.
Olin kuulema itse ihan samanlainen kenkien nakertelija ja sisällepissaaja tuossa kolmen kuukauden iässä, en mä vaan muista että olisin mitään tuhmaa ikinä tehnyt.
Yksi päivä ihminen jätti meidät kongilelujen kanssa askartelemaan ja lähti autoa katsastamaan. Pirta sai sen parin tunnin aikana makuuhuoneen koiraportinkin kaadettua ja kävi lipaston päältä syömässä puoli pakettia lakritsia ja repimässä kerän lankaa sänkyyn. Sitten sille tulikin kakkahätä...
Ei ollut ihminen kauhean iloinen kotiintullessaan, kun sai pyykätä ja siivota. Muakin vähän stressaa, mutta onneksi saan omalla puolellani olla rauhassa, ei meitä kahden jätetä kun en kuulema osaa pitää puoliani. Ulkona me sitten leikitään ja tarkkaillaan maailmaa.

Nyt se meidän ihminen miettii, millaisen rakennelma tarvitaan pentuaitaukseksi, ettei tarttis pelätä enää lakritsien ja lankakerien puolesta.
Mutta hyviäkin puolia tässä on, meinaan kun ipanalle opetetaan jotain juttuja, mäkin teen ne jutut, ja saan namia! Lisäksi on kivaa, kun on kaveri jonka kanssa matkustaa. Välillä kun joudun autossa odottamaan yksin, en tykkää siitä laisinkaan. Nyt mulla on siellä seuraa, vaikkakin väliseinän takana.

Mä koitan kovasti kertoa pirpanalle kaikenlaisia juttuja, niinkun että mistä todennäköisesti löytää toisia koiria ja ketkä niistä on meidän lauman vihollisia ja ketkä ystäviksi luokiteltuja.
Olen opettanut myös onnistuneesti tämän jalon taidon: muovipussien repimisen! Kyllä tästä vielä hyvä oppilas mulle tulee.
Kun se vaan oppisi nopeasti sisäsiistiksi, sen pissa meinaan haisee.. Onneksi on oma ihminen siivoamassa!

Maailman menoa ihmetellen,

Roti

uusi ystävä

Lampaita ja marjapuskia

Kukkuluuruu, näin se kesä kulkee kohti loppuaan ja karjakoirakin pääsee marjametsälle.
Taannoinen mustikkareissu oli mukava, vaikka saalis jäikin laihaksi. Mä kierin, hyörin ja pyörin, ja ihmiset välillä jo hermostui kun valitsin kuulema aina parhaat marjamättäät tähän toimintaan.
Herukoiden poimimiseen mua ei huolittu mukaan, jouduin odottelemaan autossa. Olivat varmoja, että nostan jalkaa ja siinä menee ne marjat...

Lampaillakin kävin, mutta en saanut paistia kotiin. Komensin niitä kuitenkin komeasti "HAU HAU HAU", mutta ei silläkään ollut mitään tehoa. Kovapäisiä otuksia, ne on varmaan ihmisille jotain sukua. Mä en oikein ymmärtänyt, että mitä me oltiin tekemässä, jos ei sitä paistia valitsemassa? Kaikenlaiseen sitä karjiskundi joutuu!

Tässäpä näin lyhyesti meikäläisen mietteet tällä kertaa,

<3 Roti

Pitkäkinttuisen karjakoiran kesäkuulumisia

Tervepä terve eli hau hau vaan!
Kesä ja punkkikausi on avattu. Punkeista huolimatta kävin toukokuussa erkkarissa ja sain saman palkinnon kotiintuomisiksi kuin viime vuonna, siis vsp pokaalin ja rusetin. Muita näyttelyitä ei nyt olekaan tiedossa, joten kerrytän missivoimiani ja heilutan häntää. On mulla onneksi muutakin puuhaa, tiistaisin käydään peehoota varten treenaamassa ja torstaisin metsässä etsimässä niitä nami- ja leluihmisiä. On se jännää, kun haukkuminen muuten on kiellettyä, niin siellä metsässä niille nami-ihmisille saan haukkua!
Peehoo treeneissä ei saisi haukkua, eikä kieriä nurmella, mutta kyllä mä välillä innostun... Ihminen sanoo, että elämä on ihanaa kun karjakoira olla saa ja se onkin mulle oikein sopiva motto.
Hyvin on mennyt treenit kyllä, sitä ei voi kieltää.

Pääsin myös RotuRaceen pinkomaan, voi vitsi, mulla oli vauhtia. Siellä juostiin 80m matka ja mun aika oli 8,09 sekuntia. Olin karjiksista toisiksi nopein! Velmu, se on mun ihanan tyttökaverin Raisan sisko, pinkoi vielä nopeammin aikaan 7,42 sekuntia. Ens kesänä haluan kyllä uudelleen kokeilla tätä lajia. Täytyy varmaan vähän sitäkin varten treenata, juokseminen nyt aina on mun mieleen.

RotuRacen Vikkelät vompatit:

Roti, Velmu, Ruuti ja Kita

Niin ja hitto sentään, mullahan on nykyään ihan uutuuttaan kiiltävä harrastus, nimittäin geokätköily. Oon geo-koira! Siinä mennään pitkin poikin metsiä ja kaupunkeja, ja etsitään sellaisia purkkeja. Löydöstä saa sitten merkinnän etsintätilille. Sekin on ihan kivaa, kun pääsee paljon liikkumaan ja haistelemaan uusia paikkoja.

Tekemistä siis riittää! Ei muuta kun toiminnantäyteistä kesää ystävät!

<3 Roti

Kevät tuli ja turkki sanoi puff!

Terve vaan täältä etelän patariisistä, eikun paratiisista. Meille tuli kevät ja mulla alkoi karvanvaihtokausi! Isoja tuppoja tiputtelen ja ihminen kulkee kotona imurin kanssa perässäni. Ulkona mua sitten kammataan, oon sellainen kaunispoika jahka kesäturkki on vaihdettu ettette uskokaan.
Tämä kaunispoika kävi myös näyttämässä kelpietuomarikoulutuksessa miten karjakoira pyörii lätäkössä. Ihminen sanoi, että onneksi ne ei nähneet, ja sitten kuivaili mua nenäliinoilla kun ei muutakaan ollut mukana. Minä vaan nauroin, hah hah haa minkä jekun tein! Hyvin se meni ja näytin parhaat liikkeeni ja ilmeeni.
Mulla oli kaverina Wimma, veteraaninarttu, se on hieno leidi kuulkaa.  Tuo minun hovikuvaaja Mira on Wimman ihminen.

Me ollaan tehty ihmisen kanssa kesäksi suunnitelmia, on tulossa paimennusta (lampailla) ja karjisleiriä, ja näyttelyynkin pääsen.
Mä vähän odotan myös uintikeikkoja, olen pari ojaa jo katsastanut. ja sen lätäkön siellä Klaukkalassa...

Kävin 12.3. Miran luona kuvauksissa, alla pari kuvaa. Sinne vaan kaikki koirat karvoihin katsomatta, kivaa oli ja loistavia kuvia tuli kuten alta näkyy! Iloinen luonteeni välittyy hyvin, eikö?

Kuvat: Mira Heikkilä /  www.madgraphics.fi

 

-Roti

Talvi-karjis

 Ihanaa, vihdoinkin lunta ja karjakoiralle sopivaa elämää...

 

 Hetkinen...mitäs...

 Taas sillä on se kamera kädessä.

 

 Sinne meni meikäläisen uskottavuus hurjana karjakoirana.

 

 Terveisiä Kainuun reissulta! Oli kivaa ja naurettiin!

Kiitos Metkulle ilmeilyseurasta.

Punkkisankari

Se on tämä minun elämäni melko jännää ja joskus mystistäkin.
Osaan järjestää sellaisia mysteereitä kuten "lattialla on teurastettu punkki, missä se on ollut kiinni?".
Ihminen kiroili ja konttasi eilen pitkin lattioita hinkkaamassa teurastamastani punkista lähteneitä sotkumössöjä. Eikä se taaskaan ole löytänyt sitä kohtaa, missä se punkki on ollut kiinni! Kävi se eilen minun tukkia läpi mutta ei keksinyt eikä löytänyt. hahaa! Mystiikka-Roti iskee jälleen.
Onneksi minulla on näitä tapauksia varten se borrelisoosi.. eikun borrelioosi rokotus, kun punkkiaine kerran on pettänyt.
Oli se, melko pallero! Mässytellyt kunnolla meikäläiset ihossa. Oli se ehkä vähän ällö, mutta ettäs kehtasi minun lattialle lähteä kävelemään; vaan eipä kävele enää.
Punkin teurastamisen lisäksi hiljattain yksi lintu lensi minun suuhun, ja sekin muuttui melko hengettömäksi hetkessä. Ihminen kyllä kiljui irti ja minä tottelin, mutta linnulta oli jo niska katki eikä sitä voinut pelastaa. Ihmiselle tuli vähän paha mieli, mutta mulle ei, en oikein ymmärtänyt. Se lintuhan halusi että syön sen, suoraa heinikosta lensi minun suuhun. Mutta sitä kuulema sattuu eikä sille voi mitään. Minä kuljin kunniavartiossa kun saatoimme linnun sen viimeiselle leposijalle lähimpään roskapönttöön (mä olisin kyllä sen voinut syödä, mutta ei, ei sitten).
Nyt vaan meillä ei oikein tykätä, kun mä sitten innostuin linnunmetsästyksestä kauheasti, kun nuo pulutkin maleksii aina meidän kadulla, mä voisin niitä vähän jahdata...

Olen Roti, suuri metsästäjä! Ja aina mua naurattaa.

<3 Roti