torstai 11. kesäkuuta 2015

Pitkäkinttuisen karjakoiran kesäkuulumisia

Tervepä terve eli hau hau vaan!
Kesä ja punkkikausi on avattu. Punkeista huolimatta kävin toukokuussa erkkarissa ja sain saman palkinnon kotiintuomisiksi kuin viime vuonna, siis vsp pokaalin ja rusetin. Muita näyttelyitä ei nyt olekaan tiedossa, joten kerrytän missivoimiani ja heilutan häntää. On mulla onneksi muutakin puuhaa, tiistaisin käydään peehoota varten treenaamassa ja torstaisin metsässä etsimässä niitä nami- ja leluihmisiä. On se jännää, kun haukkuminen muuten on kiellettyä, niin siellä metsässä niille nami-ihmisille saan haukkua!
Peehoo treeneissä ei saisi haukkua, eikä kieriä nurmella, mutta kyllä mä välillä innostun... Ihminen sanoo, että elämä on ihanaa kun karjakoira olla saa ja se onkin mulle oikein sopiva motto.
Hyvin on mennyt treenit kyllä, sitä ei voi kieltää.

Pääsin myös RotuRaceen pinkomaan, voi vitsi, mulla oli vauhtia. Siellä juostiin 80m matka ja mun aika oli 8,09 sekuntia. Olin karjiksista toisiksi nopein! Velmu, se on mun ihanan tyttökaverin Raisan sisko, pinkoi vielä nopeammin aikaan 7,42 sekuntia. Ens kesänä haluan kyllä uudelleen kokeilla tätä lajia. Täytyy varmaan vähän sitäkin varten treenata, juokseminen nyt aina on mun mieleen.

RotuRacen Vikkelät vompatit:
Roti, Velmu, Ruuti ja Kita

Niin ja hitto sentään, mullahan on nykyään ihan uutuuttaan kiiltävä harrastus, nimittäin geokätköily. Oon geo-koira! Siinä mennään pitkin poikin metsiä ja kaupunkeja, ja etsitään sellaisia purkkeja. Löydöstä saa sitten merkinnän etsintätilille. Sekin on ihan kivaa, kun pääsee paljon liikkumaan ja haistelemaan uusia paikkoja.

Tekemistä siis riittää! Ei muuta kun toiminnantäyteistä kesää ystävät!
<3 Roti

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kevät tuli ja turkki sanoi puff!

Terve vaan täältä etelän patariisistä, eikun paratiisista. Meille tuli kevät ja mulla alkoi karvanvaihtokausi! Isoja tuppoja tiputtelen ja ihminen kulkee kotona imurin kanssa perässäni. Ulkona mua sitten kammataan, oon sellainen kaunispoika jahka kesäturkki on vaihdettu ettette uskokaan.
Tämä kaunispoika kävi myös näyttämässä kelpietuomarikoulutuksessa miten karjakoira pyörii lätäkössä. Ihminen sanoi, että onneksi ne ei nähneet, ja sitten kuivaili mua nenäliinoilla kun ei muutakaan ollut mukana. Minä vaan nauroin, hah hah haa minkä jekun tein! Hyvin se meni ja näytin parhaat liikkeeni ja ilmeeni.
Mulla oli kaverina Wimma, veteraaninarttu, se on hieno leidi kuulkaa.  Tuo minun hovikuvaaja Mira on Wimman ihminen.

Me ollaan tehty ihmisen kanssa kesäksi suunnitelmia, on tulossa paimennusta (lampailla) ja karjisleiriä, ja näyttelyynkin pääsen.
Mä vähän odotan myös uintikeikkoja, olen pari ojaa jo katsastanut. ja sen lätäkön siellä Klaukkalassa...

Kävin 12.3. Miran luona kuvauksissa, alla pari kuvaa. Sinne vaan kaikki koirat karvoihin katsomatta, kivaa oli ja loistavia kuvia tuli kuten alta näkyy! Iloinen luonteeni välittyy hyvin, eikö?

-Roti

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Talvi-karjis

 Ihanaa, vihdoinkin lunta ja karjakoiralle sopivaa elämää...




 Hetkinen...mitäs...
 Taas sillä on se kamera kädessä.
 Sinne meni meikäläisen uskottavuus hurjana karjakoirana.

 Terveisiä Kainuun reissulta! Oli kivaa ja naurettiin!
Kiitos Metkulle ilmeilyseurasta.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Punkkisankari

Se on tämä minun elämäni melko jännää ja joskus mystistäkin.
Osaan järjestää sellaisia mysteereitä kuten "lattialla on teurastettu punkki, missä se on ollut kiinni?".
Ihminen kiroili ja konttasi eilen pitkin lattioita hinkkaamassa teurastamastani punkista lähteneitä sotkumössöjä. Eikä se taaskaan ole löytänyt sitä kohtaa, missä se punkki on ollut kiinni! Kävi se eilen minun tukkia läpi mutta ei keksinyt eikä löytänyt. hahaa! Mystiikka-Roti iskee jälleen.
Onneksi minulla on näitä tapauksia varten se borrelisoosi.. eikun borrelioosi rokotus, kun punkkiaine kerran on pettänyt.
Oli se, melko pallero! Mässytellyt kunnolla meikäläiset ihossa. Oli se ehkä vähän ällö, mutta ettäs kehtasi minun lattialle lähteä kävelemään; vaan eipä kävele enää.
Punkin teurastamisen lisäksi hiljattain yksi lintu lensi minun suuhun, ja sekin muuttui melko hengettömäksi hetkessä. Ihminen kyllä kiljui irti ja minä tottelin, mutta linnulta oli jo niska katki eikä sitä voinut pelastaa. Ihmiselle tuli vähän paha mieli, mutta mulle ei, en oikein ymmärtänyt. Se lintuhan halusi että syön sen, suoraa heinikosta lensi minun suuhun. Mutta sitä kuulema sattuu eikä sille voi mitään. Minä kuljin kunniavartiossa kun saatoimme linnun sen viimeiselle leposijalle lähimpään roskapönttöön (mä olisin kyllä sen voinut syödä, mutta ei, ei sitten).
Nyt vaan meillä ei oikein tykätä, kun mä sitten innostuin linnunmetsästyksestä kauheasti, kun nuo pulutkin maleksii aina meidän kadulla, mä voisin niitä vähän jahdata...

Olen Roti, suuri metsästäjä! Ja aina mua naurattaa.

<3 Roti

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Kevät- ja kesäkuulumisia


Se on meikäläinen niin kiireinen mies, että en ole oikein ehtinyt tämän blogin suhteen olla aktiivinen. Tässä taas pitkän tauon jälkeen vähän kuulumisia!

Harjavallan ryhmiksessä toukokuun alussa käytiin mulle hakemassa avoimen luokan serti. Komiat on ruusukkeet ja tällä kertaa mä sain tuota vihreää vähän maistellakin! Tuomarin mielestä olin hauska pakkaus kun niin niistä ruseteista innostuin pomppimaan.

Roti ja missipose Harjavallassa

Haminasta saatiin 11.5. ERI, SA, PU 1, VSP, CACIB
Tuomari Harto Stockmari
"Urosmainen kokonaisuus, oikeat mittasuhteet, oikean muotoinen pää, hyvä purenta, hyvä kaula, tilava runko, hivenen luisu lantio, tyypilliset kulmaukset, karva ei tänään aivan parahimmillaan, liikkuu hyvin."


Karvanlähdöstä siis huomauttivat. Meikä pölyttää, tai siis karvoittaa, kotonakin nurkissa on parin päivän välein kunnon karvakokoelmat. Ihminen ei tiedä miksi mun karvanlähtö kestää. Mutta ei se mitään, mä aina kovasti autan kun se siivoaa niitä karvapalloja. Sillä on semmoinen lattialasta, mä sitten tassuttelen perässä ja välillä komennan lastaa rodunomaisesti, eli näykkäämällä sitä. Sitten ihminen kieltää, ja mä heilutan häntää ja nauran. Sellaista leikkiä meillä!

Ihanaa Raisaa en ole vähään aikaan nähnytkään, Raisalla kun oli juoksut ja jostain syystä me ei voida silloin tavata. Kuinkakohan kovaa se Raisa silloin juoksee kun sillä on se juoksuaika? Se on kyllä vikkelä likka. Kyllä me varmaan kesän mittaa taas treffataan!
Eilen sentään päästiin raunioille pitkästä aikaa, Raisan ihminen oli kyllä siellä, ja kun mä sen löysin piilosta niin voi mitä riemua! Eivät ne silti Raisaa mulle taikoneet esiin. Olis muuten huisia jos Raisa olisi joskus siellä piilossa mua vastassa.

Tiedättekös muuten mitä lampaat on? Minäpä pääsen paimentamaan sellaisia heinäkuussa! Voi pojat! 
Lampaista mä tiedän sen verran, että ne on pörröisiä, mustia ja valkoisia. Ja mä olen joskus syönyt lammasta. 
Sinne on tulossa myös Ankka, se joka oli viime kesänä vielä ihan pieni kun me oltiin karjiskinkereillä. Paljon ihania karjisnaisia kuulema ilmoittautunut!  Onhan se hyvä että tuo minun ihminen tajuaa järjestää minulle ihanaa naisseuraa, vaikka sitten lampailla kuulema kyllä ollaan yksin.

Jahas, olikohan tässä nyt kaikenlaista informatsuunia tarpeeksi? Jospa käyn välipalan kautta aamupäiväpäiväunille.

/Roti

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Raisa, oi Raisa!

Mulla on ihana tyttöystävä. Me treffattiin taas äskettäin palloilun merkeissä.











/Roti