Sateenkaari oli vastassa, kun kotiuduttiin illalla kymmenen jälkeen.
Kyllä on hurjismies nyt väsynyt ja aikoo tämän lauantain käyttää ihan vaan rentoutumiseen. Ja illalla tietenkin ulkoiluun, kunhan aurinko ei enää porota täydeltä taivaalta. Mutta tämän päivän säästä tämä riittänee, kerronpas meidän eilisistä reeneistä.
Mentiin ihan uuteen paikkaan, aivan mahtava kenttä, paikan nimenä Koiramäki. Miten osuvaa!
Oikein innostuin, kun kentällä oli kettistelineet, ja pääsin pitkästä aikaa niitä suorittamaan. Kyllä tuli selkärangasta tikkaat ja hypyt! Erityinen suosikkini on edelleen putki, mutta tällä kertaa se jäi välistä. Sensijaan pääsin tekemään hyppyä, mutta en ihan metrisenä, sellaisena puolimetrisenä. Tosin siinä vaiheessa kun assistentti meni sitä estettä madaltamaan, minä näytin taitoni ja hyppäsin sen yli ihan oma-aloitteisesti. Otin kyllä esteen päältä tassuilla vauhtia. Kuulema ei kylmiltään sellaisia loikkia saisi tehdä, mutta minulla oli niin paljon intoa...
Ja voi että! Kun nämä telineet oli muutamaan otteeseen suoritettu, tein vähän seuraamista kävellen ja juosten, ja käännöksien kanssa. Sitten tulikin sellainen haaste siinä, näin edessämme pöydän, ja minähän tiedän mitä silloin tehdään! Keskittyminen herpaantui ja olin jo menossa pöydälle, kunnes jokin ääni karjaisi takaani "sivu!". Vähän nolotti siinä, kun oikeastaan olisi pitänyt odottaa sitä käskyä mennä sinne pöydälle. Olin vain niin innoissani... Ja pääsin kuin pääsinkin pöytälähetyksiä suorittamaan. Muutaman pöydän jälkeen jouduin takaisin autoon, ja protestoin sitä kyllä kovaan ääneen. Assistentti otti pikkupipanan sinne kentälle katsomaan niitä telineitä.
Se ei kuulema mennyt hyvin, oli liikaa vauhtia. Saivat ne sentään jotain onnistumaan, ja pipana pääsi myös kokeilemaan hyppyestettä. Ja oli kuulema putkenkin juossut.
Muiden saavuttua oli aika aloittaa illan päänumero, eli haku. Pipana pääsi tallaamaan aluetta. Minä protestoin autossa...
Mutta pääsinkin jo toisena radalle! Mentiin alue partiointina, ja muutaman haahuilun jälkeen ukko löytyikin piilostaan ihan alueen takalaidasta. Juhlin löytöä palkkapalloni kanssa, ai että, siinä on kyllä hyvä vinku ja mukava koostumus, kun sitä suussa muljaa. Kohtuullisen tyytyväisenä suostuin jäämään autoon.
Pipana pääsi viimeisenä tekemään ilmaisutreenin, opettavat haukkumaan. Kyllä sieltä haukkua sitten kuului, ihan vähän, mutta kuului kuitenkin. Hyvin olen opettanut opetuslapseni, heh heh.
Vielä siitä perjantain säästä sen verran, että piti sataa, mutta ei onneksi satanut! Ilma oli kuumannihkeä ja kyllä siellä lämmöt nousi niin ihmisillä kuin koirilla. Mutta oli kivaa! Toivottavasti päästään pian uudelleen.
- Roti
Ahkerat treenaajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti