Hirvenluita ja nuoskalunta

Hupsista hei, kyllä on hurjiksilla oikeen hurjisten päivät, meillä on pihalla hirvenluita ja niitähän kaluamme innolla. Välillä vaan vaihdetaan paikkaa tai luuta. Sihteeri lupasi taas pieniä niitä kirveellä, jahka päällipuolin on kaikki kaluttu. Onni on ystävät joilta tällaisia saa! Kiitoksia vaan Ape, Kape ja metsästysjoukotkin siellä taustalla. Kyllä me näitä odotettiinkin, kovilla pakkasilla olivat kuistilla pussissa umpijäässä ja nämä lämpimät kelit vihdoin ne meille sopiviksi sulattivat. Jotain hyvääkin siis siitä, että ollaan kokoajan ihan märkiä kun ollaan pihalla. Vuodenvaihteessa askarreltiin sisällä, mutta meidän melkein kasvissyöjä sihteerimme ei niin siitä hajusta perusta joten jatketaan ulkopuuhilla. Kovasti se tänään jotain touhusi kun me keskityttiin herkutteluun. Siivosi kuulema kakkalapion kanssa pihannurkkia.

Helmikuussa se on menossa sellaselle vetokurssille, mikä lie humputus sekin, aikoo tehdä meille valjaat ja hankkia ahkion. Sepäs nähdään mitä siitäkin tulee. Voidaan ainakin laskea tuota meidän mäkeä vauhdilla! Se on niin jäässä ettei sihteeri uskaltanut tänään lähteä laisinkaan postilaatikolle. Silloin loppiaisaattona se kaatui portaissa ja on vieläkin kipeä siitä. Onneksi se ei kaatunut meidän päälle, voisi olla hurjiksella olo kuin pannukakulla!
Pirtan se on ilmoittanut dobotunnille helmikuun lopulla, joten siksi olisi oltava sitten kunnossa. Onneksi mun rallyä pystyy tekemään kuitenkin, niin ei jää meikäläiset ihan vaille tekemistä.

Ja arvatkaa mitä! Mä olen nykyään eno. Enomies, vau! Heta-sisko on saanut kolme suloista pentua, onnea siskolle perheineen! 
Mun ystävä Helmi saa myös ihan näinä hetkinä pentuja.
Sihteeri uhkasikin, että jos ne syntyy sen syntymäpäivänä, se nappaa sieltä yhden salaa itselleen lahjaksi! Onneksi synttärit meni jo, joten voimme huokaista helpotuksesta ;)

- Roti