Juuri sihteerini kirjoitti pitkän sepustuksen kuulumisista, mutta se katosi. Ei auta kuin aloittaa alusta..
***
No niin, eli on mennyt tosi pitkä aika ilman päivityksiä, mutta siihen on syykin. Mun ihminen oli hurjan kipeä, sillä oli ääni pois ja kuumetta ja jotain kamalaa yskää ja räkää kokoajan. Ei se jaksanut mitään kirjoitella. Ja sitten kun se oli melkein terve, me mentiinkin kahdeksi viikoksi mökille!
Mistähän mä aloittaisin siis kuulumisien purkamisen?
Noh, mullapa on nykyään hieno liivi päällä kun me ulkoillaan pimeällä. Näytän kuulema tosi sporttiselta!
Kyllä mä aluksi vastustelin kovasti sen käyttöä, mutta sitkeästi toi ihminen puki sen mulle ja nyt mä olenkin jo ihan konkari liivinkäytössä. Mun liivi on kirkkaankeltainen ja siinä on heijastimia! Nyt mä näyn tosi hyvin pimeässä ja kaikki voi ihailla mua.
Mökillä se liivi tosin ei ollut mukana, mutta siellä olikin niin valoisaa eikä yhtään tämmöistä liikennettä kuin kaupungissa. Kiva metsä siellä oli; mä olin oikein ahkera metsuri ja kannoin korteni kekoon keppileikeissä! Sisälle niitä keppejä ei sielläkään saanut viedä, se mua ehkä vähän harmitti.
Ja iltaisin mua haukutti ja vingututti, kun ihminen jätti mut ja meni saunomaan. Siinä mökissä ei ollut siis omaa saunaa, vaikka en mä tiedä oikeen mitä se on. Siellä ilmeisesti laitetaan ihmisille turbaani päähän, kun tuo minun ihminen tuli aina takaisin sellainen tötterö päässä.
Uimassakin se kuulema kävi, mutta mä en päässyt, kun siellä oli ranta vain ihmisille. Ihan tyhmää! Mä ehdotinkin, että hankitaan ihan oma mökki, missä on ranta vain koirille. Tuo ei siis ollut meidän oma kesäpaikka, vaan vuokrattu meidän käyttöön. Mä kyllä toivon että pääsen sinne toistekin, sillä se metsä oli niin kiva..
Laitetaan tähän pari mökkikuvaa, ensin minä kepin kanssa kuistilla:
Ja sitten vesikipon kanssa kuistilla:
Mä muuten edelleen treenaan vesikiponheiton mm-kisoihin. Oon melko varma, että sellaset on olemassa, ja jos ei ole, niin sellaiset kyllä tarvitaan. Mä oon treenannut niin paljon, että varmasti voitan kaikki!
Treeneistä tulikin mieleen; mun ihminen on vienyt mua jälkikurssille ja raunioille nyt parina viikkona. Siellä on ihan järkyttävän kivaa! Tänäänkin mä sain raunioilla maksalaatikkoa. Herkkua! Ja ainoo mitä mun piti tehdä, oli löytää pari ihmistä piilosta. Se oli helppoa! Mutta sitten ne kielsivät minua leikkimästä styroksilla, ja se oli kyllä väärin. Onneksi mä sain sentään mun lempilelun, eli muovipuoolon sitten korvikkeeksi.
Jälkikurssilla taasen mä pääsin nuuhkimaan, viimeksi meillä oli tonnikalaa. Mä tiesinkin tonnikalan jo entuudestaan, sillä Katariina Suuri syö sitä. Se haisee aika voimakkaasti.
Katariinahan muuttikin meiltä pois kun se kiusasi mua, mutta nyt se tulee kuulema keskiviikkona meille hoitoon. En saa antaa haukkuterapiaa...
Oon vähän moittinut tota ihmistä, kun se ei vieläkään ole tehnyt karjiskinkeripäivitystä mun blogiin. Mutta se lupasi, että laittaa sen vielä, vaikka siitä onkin jo aikaa.
Nuuhkimisiin!
/Roti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti