Mä olen oppinut uimaan ja saanut treenipaikan peko-ryhmässä Vantaalla. Lisäksi mulla on alkanut uhmaikä tuon ihmisen mukaan. Kuulema nyt odotellaa, milloin alan nostaa jalkaa...
Mutta jos mä kerron siitä uimisesta ensin!
Me mentiin Porkkalanniemeen sellaiselle ulkoilualueella käymään, siellä oli paljon vettä. Ensin mä vähän maistoin sitä, mutta se olikin pahanmakuista, hyh. Kuulema merivettä.
Maistelusta selvittyäni mä menin vähän kivikkoon kahlailemaan, se ei mennyt kovin hyvin, mä kaatuilin kokoajan. Mokomatkin kivet, eivät käyttäytyneet yhtään! Lopulta mä kyllästyin siihen ja menin sitten kalliolta suoraa mereen. Ja arvatkaa mitä! Sit kävikin niin, ettei mun tassut äkkiä enää ylttäneetkään pohjaan. Mä käännyin heti rantaa kohti, pelästyin kauheasti. Mutta sitten tassut otti taas pohjaan, ja mä menin metkeksi kuivattelemaan kalliolle. Aallot näytti kuitenkin niin kivoilta, että mä menin uudestaan vetiin roiskimaan! Mun ihmisellä oli valtavan hauskaa kun mä loiskin ja molsinkin eestaas. Välillä se komensi mut pois, kun aloin väsymään. Olis meillä ollut Nappi-mummelin pelastusliivitkin täällä kotona, mutta ne tosiaan jäi matkasta. Mulla oli kuitenkin 10m jälkilieka pannassa kiinni niin että ihminen olis voinut vetää mut rantaan jos voimat olisi loppuneet.
Kyllä se muliminen aika paljon väsytti, illalla olin ihan naatti ja iltalenkkikin jäi lyhyeksi. Nukuin tosi hyvin sen yön!
En malta odottaa että pääsen toisenkin kerran pärskimään. Seuraavalla kerralla pääsen kuulema Bodom-järveen, Espoon Oittaalle, ehkä jo viikonloppuna jos sää on hyvä!
Ihmiset sanoo, että mulla on uhmaikä, mutta mun mielestä ne on väärässä. Onhan se nyt ihan tyhmää että ihminen vaan saa päättää, mihin me mennään ja mitä mä saan tienposkesta syödä! Aina se on tutkimassa mun löytyjä ja komentelemassa.
Mä luulen että sen elämä olis paljon helpompaa, jos mä saisin vaan päätätä, ja se vois tehdä niinkun mä haluan. Mutta aika kovapäisesti se pitää päänsä, vaatii selkeesti lisää pehmittelyä!
Muistatteko kun niitä mun pallukoita odoteltiin? No, nyt odotetaan kuulema milloin jalka alkaa nousta. En oikeen ymmärtänyt sitäkään, ainahan mun jalat nousee, kävellessä ja juostessa ja hyppiessä.. Mun täytyy tutkia tätä asiaa lisää.
Meidän taloon on muuten muuttanut uusi koranpentu, se on kai collie. Mä haluaisin kovasti leikkiä sen kanssa, mutta mun leikit on pienille kuulema liian rajuja. En ymmärrä sitäkään ollenkaan, mähän olen niin ihana rakkauspakkaus ja ystävällinen kaikille. No, kun se penska vähän kasvaa, me ehkä päästään leikkimään!
Paitsi maanantaisin mä en voi enää leikkiä, tai siis kuukauden päästä maanantaisin, meillä alkaa rauniotreenaus Vantaalla. Siellä missä mä jo kerran kävin!
Odotan sitä innolla, viimeksikin oli niin hauskaa.
Sanon tolle ihmiselle, että ottaa musta uimakuvia, kun pääsen sinne järveen. Niin laitetaan sitten näytille!
/Roti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti