Karvat pölisten kohti uutta vuotta

Pirta ja Atte, uudet ystävät

Näin se on hyvä väki, että vuosi taas kohta vaihtuu ja raketit paukkuu. Meillä ne tosin on jo paukkuneet, kun me kuunnellaan rakettipauketta tietokoneelta aina kun syödään. Se on kuulema sellaista siedätyshoitoa penskalle, ja vähän mullekin.

Ollaan palattu "ankarasti treenaamiseen", eilen käytiin rally-tokoilemassa. Meni ihan ok, vähän hidas toi ohjaaja kun mulla oli kiire päästä sinne radalle. Koitin sanoa sille HAU, mutta sittenhän se varsin tyssäsi paikalleen niinkun täi tervaan. Höh! Noh, ei siinä auttanu muu kun odottaa ja pitää mölyt mahassa, että pääsin rataa tekemään. Pari uutta liikettäkin siellä, mähän tietty heti tajusin ne mutta ohjaaja on puupää...

Kakaravekara on kasvanut mukavasti ja elämä on ollut ihan leppoisaa täällä hämeessä. 

Toivon koko meidän jengin puolesta turvallista vuodenvaihdetta!

 <3 Roti

Citykarjiksesta maalaiskundiksi

Hei vaan ystävät, johan se aika on taas lentänyt. Ruotsin tuliainen on kasvanut eikä pissaile enää sisälle, joitain vahinkoja välillä sattuu. Mutta ollaan ihmisen kanssa siitä ylpeitä, että koko yö voidaan huoletta nukkua, penskakin nukkuu eikä aamulla astuta unenpöpperössä pissalätäkköön.

Me ollaan myös muutettu, citykarjikset muuttivat syyskuussa maalle. Ollaan välillä käyty kyllä kaupungissa visiitillä, mutta viihdytään täällä maalla oikein mukavasti. Ja olen edelleen pitäjän komein kundi, aiemminhan olin tietysti Espoon komein hurjismies.
Meillä on oma piha joka on aidattu, siellä on ihan kiva juoksennella ja katsella maailman menoa. Erityisesti meitä penskan kanssa kiinostaa lintujen talipalloteline. Niin ja oravat! Niitäkin täällä on.

Se rallitoko alkaa jo sujua, vaikka pariin otteeseen olen kuulema kiihtynyt liikaa. Ei saa kuulema haukkua, sanovat. Ihmeen rajoittunutta toimintaa, minähän vaan koitan ottaa ilon irti!
Mulla on sellainen kilpailevakin hurjismies siellä, Atte. Sanovat että Attekin on komea, onneksi asutaan eri pitäjissä, niin voidaan molemmat pitää sitä pitäjän upeimman uroksen titteliä. Ollaan silti vähän niikun viholliset, vaikka meidän ihmiset onkin kavereita. Pitäähän sitä nyt saada olla vähän äijä, eikö?

Atte (Windwarrior's Blue Ariel)

Samassa kerhossa on myös kaksi muuta karjishurjista; Uuno ja Pekko. Nekin asuu eri pitäjässä kun minä ja Atte, joten siinäkään ei tule sellaista reviirikilpailua sitten. Tosin en tiedä, miten ratkaisevat keskenään sen komeusjärjestyksen.

Eiköhän tämä riitä ulkonäköasioista. Kaikkihan tietää, että karjikset, siis hurjikset, hurmaa.

Laitetaas vielä katsottavaa, Pirtan eilisiltä leikkitreffeiltä videota. Mä pääsin ensin omalle kävelylleni ihan kahden meidän ihmisen kanssa (huippua!), jonka jälkeen penskat kaahasivat melkein tunnin metsässä.
Videolla on meidän kakaran lisäksi kaksi aussipentua, Max ja Armi, sisaruksia keskenään.

Muistatte varmaan, että mulla on se hieno lisänimi, silakkasalakka. No, nyt on meidän pennullakin sitten, se on muikku. Muikku ja silakka, silakka ja muikku.

Tekeeköhän ton ihmisen mieli kalaruokaa kun tällaisia nimiä käyttää?

Syksyisin terveisin, Roti the silakkasalakka

Muikku ja Silakka <3

Ruotsin tuliainen

Noniin, aika raportoida pienestä punaisesta karjistytöstä, jonka ihminen toi tuliaisena ruotsinmaalta. Sen nimi on Pirta ja se on tosi kova leikkimään! Välillä meidät erotetaan, kun menee liian rajuksi. Hetki huilitaan, ja sitten ollaan taas kavereita! Tässä kuljetetaan palloa yhdessä.

Välillä mua ihan hirvittää, kun se penska tekee pahojaan täällä. Ihminen rakensi sille pentuaitauksen, mutta ei se pysy siellä, vaan kiipeää yli ja hyppää mukkelis makkelis niin että ryminä käy. Mä koitan sitten istua hiljaa ja huomaamattomana omalla puolellani, kun se viipottaa pitkin kämppää ja tuhmailee. Niin ja se pissaa välillä sisälle, on niin pieni ettei osaa vielä kaikkia juttuja.
Olin kuulema itse ihan samanlainen kenkien nakertelija ja sisällepissaaja tuossa kolmen kuukauden iässä, en mä vaan muista että olisin mitään tuhmaa ikinä tehnyt.
Yksi päivä ihminen jätti meidät kongilelujen kanssa askartelemaan ja lähti autoa katsastamaan. Pirta sai sen parin tunnin aikana makuuhuoneen koiraportinkin kaadettua ja kävi lipaston päältä syömässä puoli pakettia lakritsia ja repimässä kerän lankaa sänkyyn. Sitten sille tulikin kakkahätä...
Ei ollut ihminen kauhean iloinen kotiintullessaan, kun sai pyykätä ja siivota. Muakin vähän stressaa, mutta onneksi saan omalla puolellani olla rauhassa, ei meitä kahden jätetä kun en kuulema osaa pitää puoliani. Ulkona me sitten leikitään ja tarkkaillaan maailmaa.

Nyt se meidän ihminen miettii, millaisen rakennelma tarvitaan pentuaitaukseksi, ettei tarttis pelätä enää lakritsien ja lankakerien puolesta.
Mutta hyviäkin puolia tässä on, meinaan kun ipanalle opetetaan jotain juttuja, mäkin teen ne jutut, ja saan namia! Lisäksi on kivaa, kun on kaveri jonka kanssa matkustaa. Välillä kun joudun autossa odottamaan yksin, en tykkää siitä laisinkaan. Nyt mulla on siellä seuraa, vaikkakin väliseinän takana.

Mä koitan kovasti kertoa pirpanalle kaikenlaisia juttuja, niinkun että mistä todennäköisesti löytää toisia koiria ja ketkä niistä on meidän lauman vihollisia ja ketkä ystäviksi luokiteltuja.
Olen opettanut myös onnistuneesti tämän jalon taidon: muovipussien repimisen! Kyllä tästä vielä hyvä oppilas mulle tulee.
Kun se vaan oppisi nopeasti sisäsiistiksi, sen pissa meinaan haisee.. Onneksi on oma ihminen siivoamassa!

Maailman menoa ihmetellen,

Roti

uusi ystävä

Lampaita ja marjapuskia

Kukkuluuruu, näin se kesä kulkee kohti loppuaan ja karjakoirakin pääsee marjametsälle.
Taannoinen mustikkareissu oli mukava, vaikka saalis jäikin laihaksi. Mä kierin, hyörin ja pyörin, ja ihmiset välillä jo hermostui kun valitsin kuulema aina parhaat marjamättäät tähän toimintaan.
Herukoiden poimimiseen mua ei huolittu mukaan, jouduin odottelemaan autossa. Olivat varmoja, että nostan jalkaa ja siinä menee ne marjat...

Lampaillakin kävin, mutta en saanut paistia kotiin. Komensin niitä kuitenkin komeasti "HAU HAU HAU", mutta ei silläkään ollut mitään tehoa. Kovapäisiä otuksia, ne on varmaan ihmisille jotain sukua. Mä en oikein ymmärtänyt, että mitä me oltiin tekemässä, jos ei sitä paistia valitsemassa? Kaikenlaiseen sitä karjiskundi joutuu!

Tässäpä näin lyhyesti meikäläisen mietteet tällä kertaa,

<3 Roti

Pitkäkinttuisen karjakoiran kesäkuulumisia

Tervepä terve eli hau hau vaan!
Kesä ja punkkikausi on avattu. Punkeista huolimatta kävin toukokuussa erkkarissa ja sain saman palkinnon kotiintuomisiksi kuin viime vuonna, siis vsp pokaalin ja rusetin. Muita näyttelyitä ei nyt olekaan tiedossa, joten kerrytän missivoimiani ja heilutan häntää. On mulla onneksi muutakin puuhaa, tiistaisin käydään peehoota varten treenaamassa ja torstaisin metsässä etsimässä niitä nami- ja leluihmisiä. On se jännää, kun haukkuminen muuten on kiellettyä, niin siellä metsässä niille nami-ihmisille saan haukkua!
Peehoo treeneissä ei saisi haukkua, eikä kieriä nurmella, mutta kyllä mä välillä innostun... Ihminen sanoo, että elämä on ihanaa kun karjakoira olla saa ja se onkin mulle oikein sopiva motto.
Hyvin on mennyt treenit kyllä, sitä ei voi kieltää.

Pääsin myös RotuRaceen pinkomaan, voi vitsi, mulla oli vauhtia. Siellä juostiin 80m matka ja mun aika oli 8,09 sekuntia. Olin karjiksista toisiksi nopein! Velmu, se on mun ihanan tyttökaverin Raisan sisko, pinkoi vielä nopeammin aikaan 7,42 sekuntia. Ens kesänä haluan kyllä uudelleen kokeilla tätä lajia. Täytyy varmaan vähän sitäkin varten treenata, juokseminen nyt aina on mun mieleen.

RotuRacen Vikkelät vompatit:

Roti, Velmu, Ruuti ja Kita

Niin ja hitto sentään, mullahan on nykyään ihan uutuuttaan kiiltävä harrastus, nimittäin geokätköily. Oon geo-koira! Siinä mennään pitkin poikin metsiä ja kaupunkeja, ja etsitään sellaisia purkkeja. Löydöstä saa sitten merkinnän etsintätilille. Sekin on ihan kivaa, kun pääsee paljon liikkumaan ja haistelemaan uusia paikkoja.

Tekemistä siis riittää! Ei muuta kun toiminnantäyteistä kesää ystävät!

<3 Roti

Kevät tuli ja turkki sanoi puff!

Terve vaan täältä etelän patariisistä, eikun paratiisista. Meille tuli kevät ja mulla alkoi karvanvaihtokausi! Isoja tuppoja tiputtelen ja ihminen kulkee kotona imurin kanssa perässäni. Ulkona mua sitten kammataan, oon sellainen kaunispoika jahka kesäturkki on vaihdettu ettette uskokaan.
Tämä kaunispoika kävi myös näyttämässä kelpietuomarikoulutuksessa miten karjakoira pyörii lätäkössä. Ihminen sanoi, että onneksi ne ei nähneet, ja sitten kuivaili mua nenäliinoilla kun ei muutakaan ollut mukana. Minä vaan nauroin, hah hah haa minkä jekun tein! Hyvin se meni ja näytin parhaat liikkeeni ja ilmeeni.
Mulla oli kaverina Wimma, veteraaninarttu, se on hieno leidi kuulkaa.  Tuo minun hovikuvaaja Mira on Wimman ihminen.

Me ollaan tehty ihmisen kanssa kesäksi suunnitelmia, on tulossa paimennusta (lampailla) ja karjisleiriä, ja näyttelyynkin pääsen.
Mä vähän odotan myös uintikeikkoja, olen pari ojaa jo katsastanut. ja sen lätäkön siellä Klaukkalassa...

Kävin 12.3. Miran luona kuvauksissa, alla pari kuvaa. Sinne vaan kaikki koirat karvoihin katsomatta, kivaa oli ja loistavia kuvia tuli kuten alta näkyy! Iloinen luonteeni välittyy hyvin, eikö?

Kuvat: Mira Heikkilä /  www.madgraphics.fi

 

-Roti