Uudet tuulet ja uusi vuosi

 

Hurjat juhlivat, Suomi sata 6.12.2017!

Pitkälle ollaan tultu edellisestä päivityksestä, jossa olimme ensilumilla. Laitan talven kuulumiset alle, julkaisin aiemmin karjisten omassa lehdessä Joku Roti -palstaa, mutta nyt se siirtyy tänne blogiini!
- Roti

Joku salamakakka ja jäähyväiset Lahdelle

Kuulkaas, kummia on tapahtunut taas hurjan elämässä. Ollaan muutettu, eikä ihan lyhyttä matkaa. Monta tuntia mentiin autolla ja otettiin parit välipysähdykset, että hurjat pääsi jaloittelemaan ja jalkaa nostamaan. 460km tuli matkaa suuntaansa ja maakunta vaihtui Hämeestä Kainuuseen. Sellainen rutistus, että oltiin kaikki monta päivää ihan loppu. Oli kovia pakkasiakin, jopa -27, mutta päivisin lähempänä kahtakymmentä pakkasastetta ja vähän allekin, niin päästiin kuitenkin ihan mukavasti ulkoilemaan. Sopivasti lämpötilat alkoivat nousta, niin parin päivän levon jälkeen päästiin jo ihan kunnolla tutkimaan uusia lenkkimaastoja.

- Jaahan Roti mietteitäsi.
- Tiiättekö kuulkaas, mikä on salamakakka? No mä kerron. Se on semmoinen äkkikakka, että on ihan pakko pysähtyä just siihen just sillä hetkellä missä ikinä oletkaan, kakkaamaan. Multa tuli semmoinen.
- No kerro nyt Roti vielä missä oltiin.
- Suojatiellä. Keskellä tietä.
- Ja autoja tuli molemmista suunnista...
- No se oli salamakakka! Minkäs teet.
- Sulta tulee salamakakat ja Pirtalta salamapyörinnät.
- Maailman nopeimmat hurjakoirat!




 
Naapurissa meillä asustaa nyt 10-v lapinkoiraherra, ai vitsi, olisitte nähneet kuinka noloksi meidän assari meni kun Pirta räkytti sille vanhalle herralle. Se ei varmaan ikinä opi käytöstapoja.  Asuu täällä myös muitakin koiria, yksi toppapuvussa kulkenut on nähty ja sitten noissa muissa taloissa asuvia ja ohikäveleviä on nähty. Paljon koiria Kajaanin alueilla, ei huono juttu laisinkaan. Pissabookki käy kuumana, kun viestitellään. Maastoja ei oikeastaan ole vielä edes päästy tutkimaan, kun on niin paljon lunta. Ollaan kävelty noita aurattuja teitä ja kartoitettu sitä, mihin mikäkin tie vie ja mistä pääsee kivasti kiertämään lenkin. Pari tylsää "ees-taas samaa tietä" kävelyäkin on tehty, kun kaikki tiet ei vie välttämättä minnekään ympäri-ämpäri vaan päättyvät johonkin.
Johan meitä maalaiskoiria peloteltiin, että mennään joskus Ouluun moikkaamaan tuttuja, kun sinne matka nyt lyheni huomattavasti. Minä olen kyllä sitä mieltä, että pitäydyttäisiin täällä maalla, omassa rauhassamme, vaikka ollaankin nyt taajamassa. Kuitenkin ihan reunalla, taajama nimittäin päättyy meidän talojen jälkeen! Paljon uusia paikkoja tutkittavaksi hurjille.

Muuttaessa on tärkeää olla apuna. Hoidin oman osani muuttolaatikoiden purkamisesta ja hain laatikosta tämän ihanan vinkuvan krokodiilin. Se on krokodiili siksi, että se on krokotiili ja meillä on diili, että se vinkuu kun mä leikin. Joten krokodiili!



 






Ollaan myös kunnostauduttu ja aloitettu opiskelijaelämä. Siksi me tänne muutettiinkin, kun meidän assari käy koulua. Me tietenkin autamme niin paljon kun voimme. Erikoisnumeroni on maata lämmittämässä assarin varpaita kun se jumittaa tietokoneella tekemässä tehtäviä. Ja niitä sitten riittääkin... Vastapainoksi luonnollisesti tarjoamme hurjien lenkityspalveluita.

Tällaista meidän suunnalta, pusmuiskis lukijoilleni ja toiminnallista lopputalvea sekä kevättä!

<3 Roti

  
Tässä hurjat viettämässä opiskeluelämää koulun asuntolassa tammikuussa. Jatkossa emme asuntolaa tarvitse, kun voimme koulupäivän ajan olla uudessa kodissamme.

Ensilumi 26.10.

Saatiin tänne etelään ensilumi, eikä mikään ihan turha juttu, sitä on ihan reilusti.  Ja vielä sataa lisää!

Pitkästä aikaa jotain kuulumisia

Hupsista vaan, kylläpä se aika lentää, kun on mukavaa. Ei olla kinkereiden jälkeen muistettu laittaa uusia kuulumisia.

Noh, ollaan jäljestetty, hakuiltu ja tottisteltu ahkerasti. Pirtalle myös muutamat ihan lyhyet noseworkkitreenit otettu.

Tänään oltiin taas kentällä, ja ajettiin lyhyet jäljet. Kentällä päädyttiin myös kameran eteen, siinä oli semmoinen kaukolaukaisin kiinni ja räpsytteli siellä itsekseen kun me tehtiin töitä. Pistän parit kuvat liitteeksi, tarkennukset on vähän missä sattuu mutta jotain nyt edes, ettei ihan kuvaton postaus tule! Punanuttu pääsi magneettiesteelle, minäpoika puolestani tein kaikkea muuta.

Jäljellä oli vekaralle 4 esinettä ja mulle yksi superihana hanska siellä jäljen päässä. Palkaksi saatiin koirien nötköttiä, hyvältä maistui!

Huomenissa päästään taas treeneihin, hakua tai jälkeä, ei osattu vielä päättää. Kait se tässä vielä selviää.. ;) 

Saatiin syksyn kunniaksi uudet petivaatteetkin autoon, vanhasta peitosta tehdyt patjat ja lakanasta päälliset niihin. Sen komeuden päälle vielä lämpöiset pörrömatot, nyt on pehmoinen pesä kun omaa vuoroa joutuu odottelemaan. Ipana ei ollut hirveän tyytyväinen, kun se joutuu vielä pukemaan takinkin. Minun ei tarvitse, olen niin pörröinen. Vähän irvailin takista ipanalle, mutta onhan se hyvä ettei vilustuta.

 - Roti

Kotimatkalla bongattiin joutsenia ja hanhia. 

Pipanaisen fleecetakki ja yksi uusista autoilupedeistämme.  

Karjiskinkerit 2017

 

Tässä Roti-poika runoilee,

kajiskinkereistä kertoilee.

Oli paikalla tuttuja monta,

ja myös monta tuntematonta. 

Oli sadetta ja paistetta, 

tuulta ja ukkosta.

Oman vuorolla kentälle mentiin,

säästä viis, kun hommiin päästiin.

Oli lajeissa tarjolla runsautta,

pääsi kokeilemaan rallyä, nosea, tokoa, kettistä ja tottista.

Karjiskundi tietenkin rallatteli menemään,

telineitä moikkasi ja heilutti häntää.

Tarjolla oli ihmisille piirakkaa ja kahvia,

koirille herkkupalkkoja!

Nopeasti aika lensi hyvässä seurassa,

illalla väsytti, eikä ollut uni tiukassa.

...Ja taas on reenattu!

Tässä muutama todiste kun hömppäiltiin eilen kentällä. Käytiin myös jäljellä, siitä ei kuvallista todistusaineistoa ole. Pirtalta jäi yksi keppi nostamatta, neljä olisi ollut, minä nuuhkin kaikki kolme esinettä omalta jäljeltäni.
- Roti

 Roti Romppaismies:

Pirta Iita Pipariina:

Juhannuksen reenilöitä

Näin viikkoa myöhässä raportoin teille meidän koiramaisesta juhannussunnuntaista Haukkurannassa.
Assistentti poti kauhean flunssan ja loukkasi vielä selkänsä kaupan päälle, ollaan oltu viikko ihan tyhmäillen kotona ja minimiulkoiluilla. Nyt flunssa on ohi, joten koirille taas kivaa tiedossa... Mutta palataan siihen kesäkuun viimeiseen sunnuntaihin nyt kuitenkin.

Matkasimme siis heti puolilta päivin kohti Padasjokea, siellä kokoontui tuttuja ja tuntemattomia koiraporukoita yhteiseen päivänviettoon. Pöydät vaan notkui herkkuja, ja oli hurjatkin huomioitu, nimittäin nakit oli pakattu matkaan.

Mä sain aloittaa tästä meidän poppoosta, pikkusen putkirallia alkuun ja väliin ja loppuunkin.. Sitten seuruuta, vähän rallattelua ja lisää seuraamista.

 

Karjiskundi seuraa. Kuvat Kristiina Kerttula

 

Irrottelemaankin pääsin, sain lainapallon kun joku ihmispöljäke unohti ottaa omat lelut mukaan. Karvapatukka olisi ollut auton takapenkillä, mutta se ei lennä niin hyvin.

 Kuvat K. Kerttula

Kentältä pääsin autoon ja ihmiset lähti tekemään jälkeä. Pipana pääsi sitten vähän myöhemmin kentälle, sekin kävi putkessa ja seuraili, oli myös vapaana riekkumista ja luoksetuloa. Tuossa kuvassa näkyy justiinsa se hetki kun on saamassa nakkipalkkaa, mutta kyllä se osaa ihan oikeasti istua suorassa ja katsoa silmiin. Kyllä assistentti röyhisteli rintaansa ylpeydestä. 

Oli kuulema myös hienoa, että kumpikaan meistä hurjista ei napannut niitä ihmisten herkkuja sieltä pöydältä... Vaan miksipä oltaisi, kun oli ne omat nakkipalkat mukana!

 Kuvat K. Kerttula

Ihan vielä ei oltu sinne jäljelle ehditty, kun muutaman kerran ukkonen jyrähti. Meni kuitenkin ohi, joten ei kun jäljelle. Se nyt meni sitten vähän niin ja näin, mulla oli ihan muut asiat mielessä ja kun en ilmavainulla saanut hakea, niin tuumasin että antaa olla, nuuhki itte jälkes... Mutta kyllä mä sitten taivuin ja loppupään siitä jäljestä tein ihan ansiokkaasti, vaikka viimeinen keppi jäi kyllä löytämättä. Kahta ekaa en vaivautunut ilmaisemaan.. Neljä niitä siellä yhteensä oli.

Mun jälkeen pirpana pääsi sitten omalle jäljelleen, se meni hyvin, se on kuulema varsinainen nenätyttö. Kaikki kolme esinettä nosti hienosti ja ekan toi melkein käteen saakka. Meillä onkin seuraavaksi vuorossa kuulema noudon opettelu. Kyllä mulle vaan passaa, onhan se jo aikakin, että assistentti oppii noutamaan meille sopivat herkut meille sopivalla hetkellä.

Mutta jäljen jälkeen tapahtuikin sitten outoja. Ihmiset katos johonkin.. kuulema kävivät grillaamassa! Kysyn vaan, että mihin meni meidän grillaukset, ei näkynyt hurjien edessä ainuttakaan grillimakkaraa tai nakkia. Tulivat takaisin mahat täynnä, kuulema en saa valittaa, kun olin jo nakkia saanut siinä vaiheessa. 

Iltapäivällä satoi vähän aikaa ihan reippaasti, mutta päästiin vielä kentälle molemmat vähän seurailemaan ja muutakin tekemään. Kaikenkaikkiaan mukava päivä. Kotimatkalla nukuttiin sikeästi.

Treenaillaan kun tavataan,

 - Roti -

 

Merkille menoa ja pientä jälkeä

Heti aamusta kurvasimme Koiramäkeen tänä aurinkoisena keskiviikona. Pari päivää sadetta pidentiin sisätiloissa, joten kyllä olikin jo aika päästä hurjien tosissaan reenaamaan kentälle ja nuuhkimaan jälkeä metsään. Olin niin innoissani, että otin heti alkuun kunnon äänenavaukset. Assistentti ei arvostanut... Pipanakin taisi korviaan luimistella. No mitäs tuosta, ääni avattu!

Olisin ollut menossa suoraa sinne jäljelle, mutta maltoin sitten mieleni kun hihnassa roikkui tuo ihminen, joka oli kokoajan menossa ihan väärään suuntaan. Mutisi itsekseen, että tuli tehtyä jälki huonoon paikkaan, kun tuuli puhalsi sen tuoksut suoraa kentälle minua luokseen kutsuen. 

Seuraamista, vähän rallytokoa, vähän kettistelineitä ja lisää seuraamista. Ja sitten se merkki! Olin ihan unohtanut melkein jo koko merkille menon, kun ei olla ainakaan kolmeen vuoteen sitä treenattu. Vähän sama juttu niiden pöytien kanssa, vaikka ne muistin heti, kun pöydälle hyppääminen nyt vaan on niin kivaa.
Aloitettiin ihan lähietäisyydeltä se merkille meno, ja herkkuja siihen juurelle noin alkuun. Matkaa sitten pidennettiin, ja herkkuja aseteltiin. Menin juoksujalkaa paikalle melkein joka kerta, etteivät vaan mitkään ötökät ehtineet minun herkkuihini iskeä.
Ja eivät ehtineet, ei. Kyllä karjiskundi osaa nämä hommat.

 Rotimies tutkii merkillä, olisikos siellä jotain purtavaa? 

Ettei sinne vaan jäänyt mitään...

Välillä oli pirpaiitapirpanan vuoro. Kerroin kyllä mielipiteeni siitä, miltä tuntuu kesken kivojen treenien joutua autoon odottamaan. Olin melkein varma, että ajavat sen minun jäljenkin, jos en ole sitä vahtimassa... No eivät ajaneet, sentään. Samalla lailla ne tuoksut ottivat kuulema ipanankin nenään. Likka pääsi kokeilemaan kettistelineitä, uskotteko että se tipahti tynnyripuomiltakin kahdesti? Assari ihmettelee, eikö sillä ole tasapainoa laisinkaan! Ei tarvinnut muita telineitä sitten edes kokeilla. Mitään ei onneksi käynyt sen pahemmin. Harjoituksen puutetta, sanon minä. Ottivat sitten merkkiin tutustumista, seuraamista (joka meni sekin vähän niin ja näin) ja vielä rally-tokon spiraaleja kahteen eri suuntaan. Kyllä se siitä loppua kohti sujui, kuulema...

Pipana kyseli minulta jälkikäteen, että miksei saanut nakkipalkkaa? Oli vain jotain kuivahtaneita mitälie papanoita ja nappuloita. Paremmin olisi jaksanut tsempata, jos nakkipalkkaa olisi ollut tiedossa. Tähän mielipiteeseen minäkin yhdyn, nakkipalkka olisi parempi juttu. Kyllä hurjat tekisi tuplaten töitä, jos nakkipalkkaa saisi.

Pirtaiitapipana, meidän pikku ipana. 

No, tulihan se lopulta sen jäljenkin vuoro! Ipana autoon ja karjiskundi jäljelle. Superkirsuni imaisi hajut nenään ja suuntasin vauhdilla metsään kentän laidalta. Meinasin ensin lähteä ipanan jäljelle, mutta minut sitten ohjattiin sille omalleni. Hyvin meni, ei meinannut assistentti pysyä perässä. Lyhyt, mutta hyvän loppupalkan omaava jälki. Jonkin sortin liha-kala sörsseliä löytyi purkista.

Vielä kerran jouduin autoon odottamana vuoroani, sillä ipanalle oli se jälki vielä siellä metsässä. Vauhdilla sekin lähti, pois alta oksat ja männynkävyt! Tämäkin meni erinomaisesti, ja ennenkuin assari ehti palkkapurkkia avata, oli ipana litsislätsis ojassa itseään palkkaamassa. 

Ei se mitään, kesä kuivaa sen minkä se kastelee!

Vaikka hurjat vähän protestoivatkin, jos ei kahteen tai kolmeen päivään ole sellaista hetkeä, ettei sataisi. 

<3 Roti

Ahkerat treenaajat